Deprecated: Assigning the return value of new by reference is deprecated in /home/smultron/public_html/ritu/wp-includes/cache.php on line 36

Deprecated: Assigning the return value of new by reference is deprecated in /home/smultron/public_html/ritu/wp-includes/query.php on line 21

Deprecated: Assigning the return value of new by reference is deprecated in /home/smultron/public_html/ritu/wp-includes/theme.php on line 507
 www.ritu.se

Voi että ku ihimine voi joskus olla laiska. Minä ainakin oon ollu. En oo käyny netillä ku hätäseen laskut maksamassa ja kännykän tankkaamassa. Mieli on kyllä tehny tulla tänne, mutta kun noita lääke- ja pornomainoksia oli kertyny kommenttilootaan toistatuhatta, niin aattelin vaan aina oottaa pirteempää päivää ja putsata ne sitten roskiin. No, nyt se on tehty.

Joo, keväänkorvalla muuttovaiheessa kirjoittelin viimeksi jotain tänne ja sitten aloinkin kunnostaa puutarhaa ihan urakalla. Sinne tuli kuukausien mittaan roijattua jos jonkunlaista pensasta ja kukkaa ja pojat oli mun orjana aina kun tulivat piipahtamaan. Joka kerta joutuivat lapionvarteen ja kottikärryillä hakemaan sitä sieltä ja viemään nuo tuonne. Tulikin niitten käymisissä pitkä paussi, mutta nyt ovat taas uskaltaneet ottaa kontaktia, kun routamaata on hankala kaivella.

Niin, olihan siinä kesässä paljon muutakin mukavaa. Heti kun marjat kypsyivät, lähdin keräämään talvivarastoa kuin orava ikään. Kymmeneen vuoteen en oo des ajatellu mettässä kykkimistä, ku tuo selkä on nii kypsässä kunnossa, mutta ny ei selät haitannu. Istuin vaan mättäälle ja päästin koiran irti ja keräsin milloin kupinpohjallisen ja milloin enemmänkin ja tuolla pakkasessa on ny vattua ja mustikkaa ja puolukkaa. Ihan tullee vesi kielelle ku muistelee miten makkeeta ensimmäinen vispipuuro oli.

Minusta on vanhemmiten tullu aika radikaali. Ainakin päätösten suhteen. Lokakuun loppupuolella tyttäreni soitti ja kertoi, että vävypoika on taas saanu loistoidean. Tyttären piti aloittaa työt ukkonsa firmassa ja minusta olisi kuulemma tuleva heidän lapsenhoitajansa. Arvioitu työaika oli noin pari tuntia päivässä parin kuukauden ajan ja hommat hoitaisin ruokapalkalla. Asuntooni heillä oli sopiva vuokralainen, joten mulle jäisi vähän niinku extrana vuokrarahat. Mietin asiaa pari päivää ja tulin siihen tulokseen, että tommosen pienen pätkän sitä on vaikka aidanseipäänä ja lupasin lähteä.

Täällä sitä on sitte oltu jo puolitoista kuukautta ja turha luullakkaa että parin viikon päästä kotiuduttaan. Pojille ei oo vielä tarhapaikkaa eikä niitten vanhemmat ees haluais laittaa niitä sinne koulutukseen eri aikaan. Haluavat ootta kunnes pikkupoika on vuoden vanha elikkä joskus kesäkuulla palaan omiin nurkkiini. Tuo tyttären “pari kuukautta ja pari tuntia päivässä” ei muutenkaa pidä paikkaasa. Melkeen joka työpäivä venyy sillä kuuden-seittemän tunnin pituiseksi eikä mulla vapaa ala ennenku kullannuput on kaikki yheksän hujakoilla nukkumassa. Sen jälkeenki on usein pientä iltapuuhaa lattianpesun ja pyykin kanssa ja koirakin on käytettävä.

Tuo ylläoleva saattaa vaikuttaa valitukselta, mutta en minä sitä sellaiseksi tarkottanu. Viihdyn oikeen hyvin tässä nykysessä elämäntilanteessa, varsinki ku tiedän että tää on vaan väliaikasta. Iltasin on niin mahtavan väsyny että nukahtaa melkeen jalansijoilleen ja joka ainu päivä sisältää itkujen lisäks paljon naurua ja iloa ja voiko mikään olla parempaa ku pienen ihmisen antama hali?

2009-12-17 Kl 00:51 | 20 kommenttia » | Pysyvä linkki: Au-pairina

Täällä ollaan oltu tosi jumissa. Ei ole toiminut netti eikä kotipuhelin ja kännykkäkin päätti hajota. No, uusi halpa kännykkä oli helppo ostaa, mutta mistä saada ne kaikki hukatut numerot? Tiedän, että olisi pitänyt kopioida ne sim-kortille, mutta eipä tullut tehtyä. Ensi kerralla sitten tehdään varmuuskopiot sekä simille että paperille. Nettikin käynnistyi, kun uuden kännykän kanssa soitin ja jonotin ComHemille monen tunnin ja useamman sadan kruunun verran. Kallista lystiä!

Alkuvuosi meni ihan koiranpentua sisäsiistiksi opettaessa. Juostiin pissalle parin tunnin välein ja nyt meillä onkin helppoa, kun mennään ulos enää kolme-neljä kertaa päivässä. Kun siitä urakasta oli selvitty, sain tietää, että olen ihan asuntojonon kärkipäässä ja että juuri sellainen kaksio, jota olen toivonut itselleni, vapautuisi pian. Onnistuin hyvällä tuurilla saamaan asunnon ja elämä meni pakkamiseksi ja pois heittämiseksi. Luovuin jopa puolesta kirjavarastoani. Jätin vain jotkut sarjat ja runo- ja tietokirjat. Nyt hyllyni ammottavat tyhjyyttään…

Nyt sitä sitten asustellaan kaksiossa ja mietiskellään, minkälaisen pikku puutarhan kunnostaisi tuolle pihapläntille. Rakastan köynnöskasveja ja ainakin niitä tulen istuttamaan. Ensin pitäisi kai kaivaa nuo puolikuolleet puskat pois ja ehkä vähän ravitakkin maata. Juu, arvakkaas, mitä olen kerännyt ulkoa koiraa lenkittäessäni? Jäniksenpaskaa. Joka päivä on papanavarastoni lisääntynyt. Jänönkakasta tulee mahtavaa lannoitetta vielä kaupanhyllyllä oleville kukilleni.

Tähän muuttoon sisältyy sekä hauskoja että melkeinpä hirveitä juttuja, mutta kerron niistä sitten toiste. Nyt pitäisi ripustaa eteiseen valot ja vaihtaa verhot vähän vaaleimmiksi. Sen jälkeen olisi vähän siivoushommia…no joo, muuttohan on tällaista että pitäisi joka paikkaan ehtiä, vaikka aikaa olisi loppuelämän verran. Oikein mukavaa vapun odotusta kaikille ja kuullaan taas!

2009-04-14 Kl 13:18 | 21 kommenttia » | Pysyvä linkki: Jumissa

Sain Obeesialta mukavan haasteen, jonka säännöt ovat:

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

- Lapseni ja lapsenlapseni ovat minulle rakkainta maailmassa. Siitä huolimatta suljen joskus puhelimet, vedän verhot eteen enkä avaa ovea. Tarvitsen määrätyin ajoin annoksen yksinäisyyttä.

- Tajusin jokunen päivä sitten, että olen nyt lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä. Nyt kuulun ns vanhempien naisten joukkoon ja hyvältä tuntuu.

- Tiskialtaassani seisoo kolmen päivän tiskit eikä stressaa tippaakaan. Aika hyvä saavutus entiselle siivoushullulle.

- Olen muutaman viimeisen kuukauden aikan kutonut villapaitoja koirille. Kun oma hauva on tepastellut paita päällä pakkasella, on tullut jopa tilauksia. Tienaamillani rahoilla kävin ottamassa raidat ja leikkauttamassa hiukset.

- Lempikekäni ovat jo toistakymmentä vuotta vanhat Eccot. Pohjien sisäpuolelle keräytyy kulkiessa hiekkaa ja pieniä kiviä ja ulkonäkö on kamala. Olen ostanut joka talvi muutaman parin uusia kenkiä, mutta en ole vielä löytänyt yhtä ihania, joten taidan laittaa nuo koirankusetuskengät jalkaan nytkin, kun on kaupungille lähtö.

- Olen luultavasti tämän kylän kamalimmin pukeutuva ihminen. Koiran kanssa ulkoillessa haluan vain, että vaatteet tuntuvat mukavilta ja lämpöisiltä, enkä välitä yhtään, sopivatko värit yhteen vai eivät. Senköhän takia yksi naapurin rouva antoi minulle vanhan talvitakkinsa?

Haaste jatkaa matkaa Ejapille, Hallatarelle, , Marjukalle, Leikkipaikalle ja Hymykuopan laidalle.

Alkuvuosi -92

Laurin murhasta ja hautauksesta on jo kulunut reipas puoli vuotta. Asian lopullisuuden alkaa vasta nyt hitaasti tajuamaan. Monta kertaa olen aikonut soittaa Suomeen ja kysyä kuulumisia, kunnnes olen tajunnut, ettei taivaaseen ole puhelinyhteyttä. Lauri on poissa. Ainaisesti. Lauri ei enää koskaan tule käymään, mutta hänen jälkeen jättämäsnsä vitsit ja muut mukavat jutut säilyvät. Niin myös hänen Muku-tyttärensä, joka kolmevuotiaana menetti isänsä.

» Lue koko artikkeli

2009-01-05 Kl 14:05 | 12 kommenttia » | Pysyvä linkki: Elämä jatkuu

Näin vuoden loppupuolella sitä kelailee menneen vuoden tapahtumia ja mietiskelee, mitä tunsi vuosi sitten ja yrittää arvailla tunnelmia ensi vuonna tähän samaan aikaan.

Katselin tuossa illan mittaan dokumenttia Aila Meriluodosta ja yksi hänen sanomista lauseistaan kolahti kunnolla. A M kertoi että kun häntä oli pyydetty kirjoittamaan kirja miehestään Lauri Viidasta, hän ei saanut oikein millään aloitettua. Hän kulki magnetofonin kanssa haastattelemassa heidän taikka etupäässä Lauri Viidan ystäviä saadakseen tuntumaa työhönsä. Ei onnistunut, ei lähtenyt alkuun sitten millään. Viisaana naisena A M aloitti tupakoimaan, koska Lauri Viita oli ollut kova tupakkamies. Johan tepsi. Tupakan tuoksu tai haju toi hänen mieleensä valtavan määrän muistoja elämästä Lauri Viidan kanssa ja loppujen lopuksi hän kirjoitti ko kirjan kolmesa viikossa! Tupakointi lopppui siihen. Kun kirja oli valmis, A M tunsi suunnatonta helpotusta, kun oli saanut kaikki vaikeatkin asiat krjoitettua pois itsestään. Sillä tavalla minäkin nyt tunnen.

» Lue koko artikkeli

Meillä vietetään tänään Lucian päivää. Jos se olisi sattunut olemaan arkena, olisi useilla työpaikoilla saanut aloittaa päivän ottamalla paukut. Muistan kuinka nuorempana kavereiden kanssa Lucia-aamuisin hihiteltiin pienessä sievässä ja ihmeteltiin tätä ruotsalaista tapaa. Tänään ja kai ainakin kymmenenä viimeisenä joulukuuun kolmantenatoista on kahvi saanut ajaa aamupaukkujen asian ja aivan yhtä hyvälle tuulelle siitäkin tulee.
» Lue koko artikkeli

lazy-kotona.jpg

Voi että, kuinka minä olen laiskotellut tänä syksynä. Olen nauttinut sadesäästä sisällä istuen ja lukien hyviä kirjoja. Jostain teidän blogeistanne jäi mieleen kuvaus Anja Snellmanin kirjoittamasta kirjasta Eläinkaupan tytöt. Kirjastosta löytyi sekä se että monta muutakin hänen kirjoittamaansa teosta. Osan olen jo lukenut, mutta vielä on edessä monta nautinnollista hetkeä.

Muistan joskus katsoneeni Anja Snelmanin haastattelun teeveestä. Siitä jäi mieleeni hänen seuraava lausahduksensa : “Kirjoitan parhaiten silloin kun elämäni on täynnä kaaosta. Ellei minulla ole sitä, järjestän sen.” Jotenkin tuo tuntui niin tutulta ja mukavalta. Minäkin toimin parhaiten silloin, kun asiat ovat niin sekaisin, ettei oikein tiedä, mistä päästä aloittaisi. Rauhallisina kausina olen aivan saamaton.

Tämä kulunut viikko onkin jo ollut vauhtia täynnä. Maanantaina astui elämääni uusi rakkaus. Kävin hakemassa asuinkaverini tänne taksilla ja jo kotiintullessa hauva näytti, ettei pienistä säpsähtele. Haukahti kesken matkan pari kertaa ihan kuin kysyäkseen, eikö jo kohta olla perillä ja tyytyi sitten rauhallisesti loppumatkan katselemaan kuljettajan arabimaista profiilia.

Toin koiran asuntooni, joka oli varustettu kuin sota-aikaa varten. Kaapit pullottivat ruokaa, matot oli poistettu lattialta ja naapureista haalitut Dagens Nyheterit peittivät suurimman osan lattiapinta-alaa. Olin ostanut pari uutta Viledan moppaakin vahinkojen varalta ja vessapaperiakin oli toistasataa rullaa. Olin ajatellut, ettei minun tarvitsisi poistua asunnostani muutamaan viikkoon, sillä eihän pientä koiraa sentään yksin voi jättää.

Luulin saaneeni kotiin sopeutumisvaikeuksien kanssa taistelevan pienen kakka- ja pissakoneen, mutta vielä mitä! Pentu asettui heti taloksi. Nuuski entisen koiran jättämät terveiset ja päätti sen jälkeen heittäytyä rennosti lepäilemään. Sieltä se koristaan kurkisteli silmät puoliummessa, osaanko minä käyttäytyä hänen arvolleen sopivasti. En tietenkään osannut, vaan sain valtavia hellyydenpuuskia, joten koira päätti muuttaa sohvan alle, että saisi edes hetken olla rauhassa. Aikansa siellä luurailtuaan tyttö tipsutteli pää ja häntä komeasti pystyssä DN:n taloussivujen päälle ja suoraan sanoen kusaisi lamasta kertoville uutisille ja katsoi minua sen näköisenä, että halusi minunkin haistattavan pitkät moisille jutuille. Luulen, että koira osaa kasvattaa minusta vielä kunnon emännän. Olen tainnut saada aika viisaan kaverin!

asunnoton.jpg

Luin Mimosan tämän päivän postauksesta, että Suomessa vietetään tänään asunnottomien yötä. Siinä lukiessani alkoivat ajatukseni kiertää menneissä ja omakohtaisissa asunnottomuuskokemuksissa.

Oikeastaan en itse ole koskaan ollut asunnoton, mutta on ollut tilanteita, jolloin kotiin ei ole ollut menemistä. Entisessä elämässäni lähdin monta kertaa lasteni kanssa nyrkkiä pakoon, ja silloin ei ollut muuta paikkaa kuin turvakoti. Niissä asuu yleensä iso joukko rikkinäisiä aikuisia rikkinäisten lastensa kanssa. Kullekkin perheelle on pieni oma paikka, yleensä huone, johon mahtuu sänkyjen lisäksi vain tuskaa ja haaveita paremmasta. Yhteistiloissa on mahdollisuus muiden kanssa seurusteluun, henkilökohtaisten tavaroiden säilyttämiseen ja arjen huolehtimiseen.
» Lue koko artikkeli

2008-10-17 Kl 22:42 | 19 kommenttia » | Pysyvä linkki: Asunnoton


Sain Yrsa Tiuskin perilliseltä tällaisen kauniin kannustuksen. Haluan ojentaa pystin edelleen Hymykuopan laidalle ja Vikille,Sarille, Christellelle ja Celialle, jotka aina jollain kumman tavalla saavat aivonystyröihini liikettä.

premioarteypico.jpg
Tällaiset ovat palkinnon säännöt:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Minulla on pari muutakin huomionosoitusta jemmassa, mutta laitan ne jakoon joku toinen kerta.

2008-10-17 Kl 21:13 | 19 kommenttia » | Pysyvä linkki: Pysti!

laiska-nainen.jpg

Minut on haastettu. Tyttäreni jatkaa Belalta saamaansa haastetta tännekin päin ja minä haluan nakata sen eteenpäin ihan kenelle vaan, vaikka säännöissä sanotaan, että minun pitäisi kertoa itsestäni kuusi asiaa ja heittää haaste edelleen kuudelle henkilölle.

Tässä minun paljastuksiani;

1. Olin nuorena kiertävässä sirkuksessa vedenneitona. (Pari vuotta jälkikäteen tapasin mieheni, jolla oli ko sirkuksesta ostettu poseerauskuvallani varustettu avaimenperä. Hävetti…)

2. Vähän vanhempana harrastin painia. Selätin samanpainoiset miehet kuin tyhjää vaan. Lopetin harrastuksen, kun sekä minulta että vastustajaltani murtui nilkka samassa matsissa.

3. Haaveilin aina saavani suuren perheen. Suuri siitä tulikin, jos laskee yhteen kaikki aviomiehet ja lapset ja lastenlapset ja kissat ja koirat ja muut pienet jyrsijät.

4. Olen syntymälaiska. Viihdyn välillä sängyssäni viikonkin yhteen menoon. (Jos reuma vaivaa.)

5. En haluaisi matkustaa Suomea kauemmaksi. Helle ei enää ole minua varten.

6. Olen erittäin seurallinen tyyppi mutta siitä huolimatta haluan välillä vetäytyä yksinäisyyteen. Silloin ei soi ovikello eikä puhelimet.

2008-10-15 Kl 23:26 | 21 kommenttia » | Pysyvä linkki: Haastan sinut!