Katselin tuota eilistä kirjoitusta ja mietin että olinkohan minä tosiaan jotenkin antamassa periksi? Tänä aamuna päätin että nyt asialle tehdään jotain. Lähdin sosiaalitoimistoon ja istuin siellä koko aamupäivän. Sanoin etten lähde minnekkään ennenkuin asunto löytyy. Kun henkilökunta lähti ruokatunnille, minunkin oli poistuttava sieltä, mutta lupasin tulla takaisin.

Vaikka en ole edes elämäni puolivälissä, minusta tuntuu joskus kuin olisin elänyt ainakin viiden ihmisen elämän. Aina kun luulee että nyt elämä alkaa selviämään, tapahtuu taas jotain joka vie pohjan pois alta. Olen aivan varma, että joskus helpottaa, mutta just tänään tuntuu synkältä. On syksy, kylmää ja synkkää. Lapset ovat lastenkodissa, Matti meidän entisessä kodissa […]

En tiedä, olenko koskaan elämässäni kokenut niin suurta surua, kuin viime aikoina. Tämän asian paperille vimeinenkin tuntuu mahdottomalta , mutta täytyy yrittää, jos se vaikka helpottaisi oloa vähän tai edes selventäisi ajatuksia. Mun pikkuveli, 18-vuotias, haudattiin kaksi viikkoa sitten.

Tämä kesä on yksi parhaimmista tähän saakka lasten kanssa vietetyistä kesistä. Kukaan ei pidä ketään tossun alla, pikkunahinoita huomioon ottamatta olo on tosi harmooninen ja rauhallinen ja pelko on pois. Kaikki olisi muuten hyvin, mutta tietoisuus siitä että tämä on vain tilapäistä, pilaa hiukan iloa. Avoimia työpaikkoja ei ole, asuntohakemuskestamme emme ole kuulleet mitään ja […]

5.6.86
Huomasin tässä yhtenä päivänä, että täältä ei ole kuin muutama kilometri linnuntietä pitkin meidän entiselle asunnolle. Käveltiin sinnepäin useinkin lasten kanssa ja minä tähystelin yhdeltä kukkulalta, koska Matti autoineen olisi poissa. Päivien myötä minulle selvisi, että hän lähti jonnekkin joka aamupäivä ja tuli vasta illan suussa kotiin. Olen nyt täällä ollessa tutstunut ihaniin kesävieraisiin, mm. […]

16.5.86
Piti jättää eilinen juttu kesken kun lapset sairastuivat yön aikana kovaan kuumeeseen ja tään päivän myötä nousi jokaiselle punaisia rakkuloita ihoon. Joku rokko niillä on kaikilla menossa vaikka mun tietääkseni kaikki lastenrokotukset on ajallaan hoidettu. Australiassa ollessa pyysin pojille myös Suomen rokotusohjelmaan kuuluvat suojarokotteet. Pojat tuntuu selviävän paremmin, mutta Niina-parka on tosi kurjassa kunnossa.
Niin, noiden […]

15.5.
Kirjoitan tätä sosiaalin minulle ja lapsille järjestämässä ns. hätäasunnossa, koska kaupungissa on vain yksi turvakoti ja se on täynnä. Oikeastaan tämä on paikka, jonne tulee erilaisia vammaisryhmiä viettämään vapaa-aikaansa ja silloin tällöin tänne eksyy jokunen turistikin . On vielä kovin kylmää ja koska joudumme viettämään suurimman osan ajasta sisällä, lapset ovat aika kiukkuisia. Meille […]

30.1.
Onpa tässä taas vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Väliin on mahtunut joulu, uusivuosi ja paljon muuta.
Tässä parisen viikkoa sitten huomasin Petterin leuan alla oudon mokkulan. Se ei mitenkään aristanut, eikä poika kuumeillut, joten päätin rauhassa seurailla tilannetta. Kun sitten menimme lauantaina koko perheen voimin saunomaan, alkoi pojan leuan alusta turpoamaan aivan silminnähden. Saunaan mennessä se oli […]

Tietääkö kukaan mitä on tapahtunut Narkissoksen morsian ja Elämä on (köyhää) blogeille. Molemmat kuuluivat blogilistalla suosikkeihini, mutta katosivat sieltä ilman minun vaikutustani. Hakemistosta löytyvät ko blogit vielä, mutta niihin ei pääse kirjautumaan sisään, tulee vain ilmoitus joko mahdollisesta virheestä tai ko blogien huollosta. Jos joku teistä tietää asiasta minua enemmän, kertokaa!
Korjaus! Elämä on… […]

4.12.
Elämä on edelleen täynnä yllätyksiä. Välillämme on vallinnnut kylmä sota ja niinpä Matti lähti autoremonttiin kotiinsa lauantaiaamuna
ja palasi vasta sunnuntaina iltapäivällä taustatukenaan veljensä Risto.
Me olimme lasten ja naapurin perheen kanssa lauantaina kaupungilla katsomassa joulupukkia ja illalla naapurinrouva lapsineen tuli meille. Oli tosi hupaisa ilta ilman miehiä, nauroimme ja laskimme leikkiä sekä omista että miestemme […]