Kevät -91
No niin, nyt asutaan tässä uudessa paljon tilavammassa asunnossa. Jokaiselle lapselle on oma huone ja minun huoneeseeni on peräti erillinen sisäänkäynti ja siellä on pieni keittokomero jääkaappeineen kaikkineen sekä oma suihku/wc. Anneli, jonka mies kuoli, asuu meitä vastapäätä ja voidaan vaan parvekkeiden kautta huudella huomenia toisillemme.

Kevät 1991
Kun me muutettiiin tähän asuntoon lasten kanssa vajaat pari vuotta sitten, luulin että meillä olisi viimeinkin koti, paikka josta ei koskaan tarvitse lähteä ketään karkuun eikä muuttaa kovin nopeasti pois. Nyt olemme kuitenkin pakkaamassa taas yhtä muuttoa varten.

Olo on tässä parin viimeisen viikon aikana ollut tosi outo. Kun koirani pari kuukautta sitten joutui muuttamaan eläinten taivaaseen, jäivät lenkit vähiin, mutta ruoka kyllä maistui entiseen tapaan. Painonnousuhan siitä tuli ja reipas, seitsemän kiloa! Luulin että olotilani on tämän pulleuden vuoksi outo ja että kroppa valittaa liian vähäistä liikkumista.
Koska vapaa-aikaa on nyt huomattavasti […]

Kävelen yleensä täältä kotoa keskustaan, mutta tänään oli yli kolmekymmentä astetta lämmintä eikä tuulevirettäkäään käynyt koko matkalla bussipysäkille saakka. Niinpä astuin kyytiin muiden mukana ja hyvin matkan alku meni. Toisella bysäkillä kyytiin astui nainen, jonka kuukausikorttia kuljettaja halusi tutkia hieman perusteellisemmin. Kun kortista ei mitään vikaa löytynyt, pääsi nainen paikalleen istumaan, mutta sama […]

Olen jo kauan halunnut kirjoittaa ikimuistoisesta Suomenmatkastamme, jonka viime kesänä teimme tyttäreni kanssa. Tarkoitus oli mennä sekä äidin 80-vuotissynttäreille että tapaamaan sisaruksia perheineen.
Matka alkoi heti pahaa enteilevästi. Kun olimme tyttären kanssa siirtymässä autoon, jonka piti viedä meidät satamaan, irtosi vastaostetusta matkalaukustani pyörä tukineen. Koko reissun ajan matkalaukku kallisteli ja keikkui mutta sisältö pysyi ehjänä. Kun […]

No niin, minä olen sitten kuitenkin päättänyt jatkaa kertomusta. Jos jätän sen tähän, tuntuu kuin se katkeaisi jotenkin oudosti poikki ja kaikki jäisi ikäänkuin ilmaan roikkumaan. Ei se ainut syy ole. Jos olen rehellinen, voin tunnustaa, että kommentit antoivat ajatukselle paljon lisäpotkua.

Helmikuu -91
En ole jaksanut kirjoittaa mitään pitkään aikaan. Luulin, että kun ero on selvä, elämäkin muuttuisi paljon helpommaksi, mutta niin ei käynyt. Matti on yrittänyt kaikin tavoin pilata elämääni.
Sen viimekesäisen sosiaalitätin meillä käynnin jälkeen niitä tuli vielä monta. Kerran viikossa sieltä otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että taas on tullut ilmoitus. Lopuksi oli ryhdyttävä toimenpiteisiin […]

Kesäkuu -90
Matti on ostanut itselleen osakehuoneiston tämän kaupungin kalleimmasta paikasta. Asunto sijaitsee ihan keskustassa ja sinne on meiltä matkaa vain noin viitisenkymmentä metriä. Koska Matin keittiön ja olohuoneen ikkunat ovat suoraan meidän olohuonetta vastapäätäm mutta kymmenen metriä korkeammalla, sillä on tänne hyvä näkyvyys. Kun pojat kertoivat että isänsä seuraa meidän touhuja ikkunoidensa kautta kiikarin avulla, […]

19.3.1990
Tänään on ollut yksi elämäni tärkeimmistä ja merkittävimmistä päivistä. Olin meidän avioero-oikeudenkäynnissä ja vaikka juttu olikin hankala käsiteltävä, suorastaan kiehun mielihyvästä, sillä olen lopultakin vapaa. Enää koskaan kellään ei ole oikeutta määräillä minua, lyödä minua, haukkua minua, raiskata minua - minähän olen vapaa!

joulukuu -89
Tämä syksy on ollut ihanaa aikaa. Lapset ovat saaneet nauttia elämästään niin kuin lasten kuuluukin ja viime kesäiset jutut tuntuvat kaukaiselta painajaiselta. Joka päivä meillä on kotona joku heidän kavereistaan pelaamassa Nintendoa tai touhuamassa jotain muuta mukavaa ja omat lapsetkin uskaltautuvat jo kyläilemään kavereidensa luokse. Onpa sattunut muutaman kerran niinkin, että ovat kaikki olleet […]