Alkuvuosi -92
Laurin murhasta ja hautauksesta on jo kulunut reipas puoli vuotta. Asian lopullisuuden alkaa vasta nyt hitaasti tajuamaan. Monta kertaa olen aikonut soittaa Suomeen ja kysyä kuulumisia, kunnnes olen tajunnut, ettei taivaaseen ole puhelinyhteyttä. Lauri on poissa. Ainaisesti. Lauri ei enää koskaan tule käymään, mutta hänen jälkeen jättämäsnsä vitsit ja muut mukavat jutut säilyvät. Niin […]

Marraskuu -91
- Hei äiti, oven takana on joku alaston mies!
- Älä vaan avaa! Mä tuun kattomaan…
Kiiruhdin ovelle ja kurkistelin ovisilmästä käytävään, mutta en tunnistanut sen takana olijaa. Hain lukulasit ja tiirailin uudelleen ja jopa rupesi […]

lokakuu -91
Olen menettänyt Open, erään parhaista ystävistäni. Opehan seurustelee jo kolmatta vuotta mieskaverinsa Herra A:n kanssa ja siitä miehestä meidän pesäerommekin johtuu. En ole kertonut Opelle, että Herra A on aina silloin tällöin vihjaillut haluavansa heittää vanhan morsiamenesa roskikseen ja ottavansa minut tilalle. Olen luullut, että sellaisen asian kertominen vaikuttaisi jotenkin huonosti meidän ystävyyteemme, […]

..ja rauhallinen olo, ettei paremmasta väliä. Vielä jokunen tuntikin sitten joku tuolla sisälläni ajoi minua toimimaan, kirjoittamaan, touhuamaan, mutta nyt tuntuu siltä, että on aika ottaa iisisti, vetää villasukat jalkaansa ja käpertyä muutamaksi päiväksi lukemaan.
Otan oikein ilolla vastaan tämän “mitä se sitten onkin” enkä aseta itselleni minkäänlaisia aikarajoja. Aion nauttia siitä, että kerrankin koti on […]

Syyskuu -91
Onhan ollut kesä. Sen alussa haaveilin parin viikon lapsivapaasta ja mahdollisuudesta kerrankin saada ladata patterit ihan rauhassa, mutta kyllä virtaa on kulunut enemmän kuin sitä on tullut. Pää on ihan sekaisin kaikista tapahtumista, mutta lapset onneksi pitävät huolen siitä, että arkirutiini säilyy ja tulee tehtyä kaikki pakolliset kuviot.

Elokuu -91
- Kukahan meistä kuolee seuraavaksi?
- Luultavasti minä. Mulla on niin paha astma, ettei töiden teosta tahdo tulla mitään.
- Kyllä se on kuule Juuso, joka seuraavaks veivinsä heittää. Sehän juo täyspäiväsesti.
- Niin, saattaapi olla. Ihmemies se kyllä on. Ikäsä juonu ja laiha ku mikä. Ei oo kalijamahhaa.
Kuuntelin velipoikieni juttelua matkalla Laurin siunaustilaisuuteen. Mietteeni kulkivat samaa […]

Tämä asunto tuntuu niin tyhjältä ja hiljaiselta lähtösi jälkeen. En minä yksinäisyyttä pelkää, päinvastoin, viihdyn oikein hyvin vain itseni seurassa, mutta sinun kanssasi aika kuluu niin hupaisasti.
Ei uskoisi, että kaksikymmentäviisi vuotta sitten olit juuri oppinut seisomaan tukea vasten ja aloit olla samankokoinen kuin ikätoverisi. Sinähän synnyit kolme kuukautta liian aikaisin ja ikäiseksesi olit todella […]

Elokuu -91
Joskus tuntuu, että elämässä tapahtuu niin paljon asioita, että sitä on kuin sivustakatselija. Pakolliset hommat, kuten koti, työ ja lapset on kuitenkin aina hoidettava. Vaikka yksinhuoltajana oleminen on sekä taloudellisesti että henkisesti luultavasti yleensä kovempaa kuin kaksinhuoltajuus, en vaihtaisi tätä nykyistä olotilaani edes elämään jonkun hyvän miehen kanssa. Matista eroon pääsy on ollut kuin […]

Heinä-elokuu -91
En tiennyt, että Matti istui pidätyssellissä samaan aikaan kun me Niinan kanssa valvoimme kotona. Juttelimme kaikesta, menneestä ja tulevasta ja tarkoituksenani oli saada tyttö kertomaan tapahtumie tarkan kulun omin sanoin ja rauhoittuneena. Muutaman kaakaomukillisen jälkeen Niina alkoikin keventämään sydäntään.

Heinäkuu -91
Nyt kaikki lapset ovat taas kotona ja tuntuu siltä kuin elämäni ensimmäinen lapsivapaa kesäloma kuuluisi jonnekkin hamaan menneisyteen. Eihän siitä ole kulunut kuin eilut pari viikkoa, mutta viime päivät ovat taas olleet niin täynnä tapahtumia, että ajantaju on jotenkin hämärtynyt.