Vaikka meidän virallisesta avioerosta on jo yli kaksi vuotta, pitää Matti minua edelleenkin ainakin toisen tossunsa alla. Kun olen koulussa tai harrastuksissa, tunnen yleensä itseni vapaaksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi, mutta usein kotia kohti saapuessa iskee ahdistus päälle. Kun astun keskustan kohdalla ulos bussista ja joudun ohittamaan Matin asunnon, mietin aina näkeekö hän minut ikkunoistaan tai […]

Kevätkesä -91
Pääsin sittenkin aloittamaan opiskelut jo tammikuussa. Jos nää pakolliset perusjutut sais luettua parissa vuodessa, jatkoja vois ajatella kun Niina tulee täysi-ikäiseksi. Töistä saan tarvittavan määrän vapaata ja perheen toimeentulo on nyt opintolainan ja muiden tukien varassa. Kyllä rahat saa riittämään, kun käyttää hyväkseen kaikki tarjoukset ja valmistaa ruuan alusta saakka itse ja aina tinkii […]

Kevät -91
No niin, nyt asutaan tässä uudessa paljon tilavammassa asunnossa. Jokaiselle lapselle on oma huone ja minun huoneeseeni on peräti erillinen sisäänkäynti ja siellä on pieni keittokomero jääkaappeineen kaikkineen sekä oma suihku/wc. Anneli, jonka mies kuoli, asuu meitä vastapäätä ja voidaan vaan parvekkeiden kautta huudella huomenia toisillemme.

Kevät 1991
Kun me muutettiiin tähän asuntoon lasten kanssa vajaat pari vuotta sitten, luulin että meillä olisi viimeinkin koti, paikka josta ei koskaan tarvitse lähteä ketään karkuun eikä muuttaa kovin nopeasti pois. Nyt olemme kuitenkin pakkaamassa taas yhtä muuttoa varten.

No niin, minä olen sitten kuitenkin päättänyt jatkaa kertomusta. Jos jätän sen tähän, tuntuu kuin se katkeaisi jotenkin oudosti poikki ja kaikki jäisi ikäänkuin ilmaan roikkumaan. Ei se ainut syy ole. Jos olen rehellinen, voin tunnustaa, että kommentit antoivat ajatukselle paljon lisäpotkua.

Helmikuu -91
En ole jaksanut kirjoittaa mitään pitkään aikaan. Luulin, että kun ero on selvä, elämäkin muuttuisi paljon helpommaksi, mutta niin ei käynyt. Matti on yrittänyt kaikin tavoin pilata elämääni.
Sen viimekesäisen sosiaalitätin meillä käynnin jälkeen niitä tuli vielä monta. Kerran viikossa sieltä otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että taas on tullut ilmoitus. Lopuksi oli ryhdyttävä toimenpiteisiin […]

Kesäkuu -90
Matti on ostanut itselleen osakehuoneiston tämän kaupungin kalleimmasta paikasta. Asunto sijaitsee ihan keskustassa ja sinne on meiltä matkaa vain noin viitisenkymmentä metriä. Koska Matin keittiön ja olohuoneen ikkunat ovat suoraan meidän olohuonetta vastapäätäm mutta kymmenen metriä korkeammalla, sillä on tänne hyvä näkyvyys. Kun pojat kertoivat että isänsä seuraa meidän touhuja ikkunoidensa kautta kiikarin avulla, […]

19.3.1990
Tänään on ollut yksi elämäni tärkeimmistä ja merkittävimmistä päivistä. Olin meidän avioero-oikeudenkäynnissä ja vaikka juttu olikin hankala käsiteltävä, suorastaan kiehun mielihyvästä, sillä olen lopultakin vapaa. Enää koskaan kellään ei ole oikeutta määräillä minua, lyödä minua, haukkua minua, raiskata minua - minähän olen vapaa!

joulukuu -89
Tämä syksy on ollut ihanaa aikaa. Lapset ovat saaneet nauttia elämästään niin kuin lasten kuuluukin ja viime kesäiset jutut tuntuvat kaukaiselta painajaiselta. Joka päivä meillä on kotona joku heidän kavereistaan pelaamassa Nintendoa tai touhuamassa jotain muuta mukavaa ja omat lapsetkin uskaltautuvat jo kyläilemään kavereidensa luokse. Onpa sattunut muutaman kerran niinkin, että ovat kaikki olleet […]

syyskuu -89
Olimme tänään Matin kanssa sosiaalitoimiston tiloissa olevassa perheoikeudessa selvittelemässä lasten tapaamisoikeuksia ja huoltajuutta. Meitä haastateltiin sekä yhdessä että erikseen ja tulosten perusteella lastenvalvoja antaa oikeudenkäyntiin suosituksen huoltajuudesta. Olen aina ennen ollut sitä mieltä, että yhteishuoltajuus on lapsille paras mahdollinen vaihtoehto, mutta nykyään haluan itselleni yksinhuoltajuuden ja Matille “vain” tapaamisoikeuden.