28.2.1989
Me käytiin Suomessa Matin vanhempien luona hiihtolomareissulla ja avattiin samalla se valuuttatili. Nyt sinne on Australiasta tulleet kaikki dollarit, ja Matti on miljonääriä. Poliittisesti se on ennen ollut sosiaalidemokraatin tapanen, mutta väri muuttu täysin kun rahat tuli. Papereiden mukaan siitä summasta kuulus puolet mulle ja lapsille, mutta sellasesta ei edes uskalla puhua. Matti on tullu […]

Helmikuu 1989
Heti aamusta aloin soittelemaan Tukholmassa olevalle asianajajalle, johon viime kesänä olin ollut yhteydessä. Kirsti ei kuitenkaan halunnut toista kertaa ruveta liittoani purkamaan, koska olin ensimmäisen hänen kauttaan aloitetun eron perunut, mutta lupasi apulaisensa ottavan asian hoitoon. Jo seuraavalle päivälle sain ajan.

9.2.1989
Niina heräsi aamulla touhukkaana ja sanoi että tänään tuntuu siltä että tulee tärkeää postia. Luulin tytön odottaneen kirjettä joltain kaveriltaan enkä reagoinut asiaan sen kummemmin, ennen kuin tyttö postin tultua kiikutti isäpuolelleen Australiasta lähetetyn virallisen näköisen ruskean Commmonwealthin leimoilla varustetun kirjekuoren. Nyt se on tullut, ei voi olla totta! Tätä on odotettu seitsemän vuotta - […]

Syntymäpäivänäni 1989
Mä oon viime aikoina yrittäny saada selville, mikä Matin luonnevian syynä on. Vieläkin ajatteluttaa, että vois elää yhessä vanhaksi saakka, jos saatas jotain apua. Oon miettiny että mahdolliseti lapsuuden kokemukset ja liian raju alkoholin ja lääkkeiden käyttö osittain vaikuttavat asiaan, mutta jotain muutakin siinä on. Oon raahanu kirjastosta kilokaupalla kirjoja ja lukenu aina […]

Joulukuu 1988
No nyt meillä on taas kaikki huonekalut kasassa ja mies talossa. Kävi niin kuin aina ennenkin, eli otin Matin takaisin. Matti oli laskeskellut mielessään, että muuttaisin takaisin Vanhalle Kylälle lasten kansssa ja oli tullut viikkotolkulla keskustaan kytikseen. Kun se sitten näki minut lasten kanssa kauppareissulla, se juoksi lasten luo syli täynnä lahjoja. Tapahtuma toistui […]

syksy 1988
- Äiti, mä osaan jo ruotsia!
- Älä, mitäs oot oppinu?
- Osaan kysyä jo mitä kuuluu ja paljonko kello on.
- No, mites ne sitte sanotaan?
- Se on ihan helppoo. Huutaa vaan kaikille bajskorv!
- Bajskorv?
- Niin, että mitä kuuluu. Opin ite kun kaikki kaverit pihalla huuti mulle niin.
- Jaa, no mites aikaa kysytään?
- Sitä mä en […]

20.9.1988
Nyt meilläon taas oma asunto pään päällä, mutta ei keittiön pöytää ja tuoleja lukuunottamatta minkäänlaisia huonekaluja. Lattialla on päällekkäin patjoja, jotka aina yöksi levitetään nukkumista varten. Neljää ihmistä varten on kolme patjaa, mutta jokaisella on kuitenkin oma tyyny ja peite. No, onhan meillä sentään turvakodista perimämme kaksi taulua seinällä ja olohuoneen kalustuksena on oikein […]

15.9.1988
Muistatko kun tavattiin toisemme? Minä olin kaksvitonen yhden lapsen yksinhuoltaja ja sinä kolmevitonnen lapseton maailmaaa nähnyt poikamies. Oltiin molemmat Ekin luona iltaa istumassa ja kateltiin siinä toisiamme uteliaina ja ihastuneina. Otettiin muutamia paukkuja ja ruvettiin tutustumaan paremmin.

Kesä 1988 - syksy 1988
Kesä uusien ystävien ja oman velipojan perheen parissa tuntui kuin ihanalta unennäöltä. Lapset nauttivat elämästään ja kasvoivat, tasoittuivat ja ilostuivat aivan silmissä. Aloin tajuamaan yhä paremmin, minkälaiseen loukkoon olin tenavat vuosien mittaan laittanut. Ero isän kanssa asuessa oli suuri verrattuna tähän kolhoosiasumiseen.Miten hyvältä maistuisikaan arki, kun meillä neljällä olisi oma […]

kesäkuu 1988
Emme juuri ehtineet vanhentua uudesssa Nyyskän asunnossamme. Kolme viikkoa oli juuri tullut siellä täyteen, kun puhkesi valtava riita. Siinä tappelunnujakassa sai myös Niina oman osansa ja Matti huuteli, että tytön olisi parasta ostaa teltta ja muuttaa metsään asumaan. Tuntui kuin olisi kirveellä pilkottu sydäntä pieniksi palasiksi. Jälleen kerran karkasin kotoa lasten kanssa ulos.