Mua kolme miestä ahdistaa
eikä rauhaa mulle anna
kaikkia rakkaus tahdistaa
ja jokainen tahtoo vannaan.

Kun olet oikein ilkeä
petän sinua haaveissani
kostan sinulle kunnolla
ottamalla toisen miehen
Sitä sitten hellittelen
sille kuiskaan kauniit sanat
annan sille ruumiin ilot
sielu vain pysyy mun omana

Sinä haiset ja kuorsaat
sinusta löyhkää vanha viina
likaiset vaatteet
ja hiki.
Miksi - miksi minä vielä roikun tässä?

Synnyit vuosisadan alkukymmenillä
sota-aikaan olit murrosikäinen
ja viiskytluvulla löysit työväentalon tansseista isän
elämäsi miehen.
Avioiduit maaliskuussa
juhannuksena synnytit esikoisesi
siihen aikaan keskosena kuolemaantuomitun
- veit kotiin ja pelastit elämälle.

Sinä tarvitset miestä
mulle sanottiin
ei sais yksin olla
nainen nuori niin.
Ei koskaan enää miestä
itse ajattelin
ja toisten touhuiluille
naureskelin.

Mikset koskaan mua kuunnellut
et ollut sielustani kiinnostunut
miksi tahdoit vain ruumistani käyttää
ja kaikille omistusoikeutes näyttää?
Mikset koskaan halunnut tutustua minuun
miksi kaikki aina keskittyi sinuun
miksei koskaan mitään yhdessä voitu jakaa
miksi ainoa toivees oli kiltisti makaa!?

Minä luulin että voisin elää
kunhan sinä edes rakastat
uskoin että lauluni helää
kunhan sinä edes haluat…

Minä etsin sitä suurta rakkautaa
mutta moukan tuurilla
olen lopettanut monta tuttavuutta
aina duurilla.
Kunpa joskus löytyisi se iloinen mies
joka minut saisi kaipaamaan
se mies joka ei oisi minulle ies
vaan saisi onnesta tanssimaan!

Minulla on ollut monta asuntoa
monessa eri maassa
osoitteita niiden maiden
monissa eri kaupungeissa
mutta koteja
oikeita koteja
minulla on ollut vain kaksi.
Ensimmäinen kotini oli synnyinmaassani
lapsuuteni koti Suomessa
se oli täynnä lapsia
elämää
tuoksuja
tunteita.
Sinne oli aina hyvä tulla takaisin
jopa “pahoilta” reissuilta.

Kun vain voisin olla varma
moni huokailee
tuleeko kuolema vai karma
ihminen mietiskelee.