Alkuvuosi -92

Laurin murhasta ja hautauksesta on jo kulunut reipas puoli vuotta. Asian lopullisuuden alkaa vasta nyt hitaasti tajuamaan. Monta kertaa olen aikonut soittaa Suomeen ja kysyä kuulumisia, kunnnes olen tajunnut, ettei taivaaseen ole puhelinyhteyttä. Lauri on poissa. Ainaisesti. Lauri ei enää koskaan tule käymään, mutta hänen jälkeen jättämäsnsä vitsit ja muut mukavat jutut säilyvät. Niin myös hänen Muku-tyttärensä, joka kolmevuotiaana menetti isänsä.

Noista Laurin jutuista on jäänyt mieleen muutama aikanaan vanhemmilllemme kovastikin harmia tuottanut väläys. Koska isä oli kirvesmies, oli hänellä talvisin pitkiä työttömyyspätkiä. Siihen aikaan ei ollut olemassa työttömyyskorvauksia tai jos oli, ne olivat hävyttömän pieniä. Isä rakenteli pitkilllä pakkasilla meidän tontilla hirsimökkejä rikkaille herroille Lappiin vietäväksi. Kun mökki oli valmis, se kuskattiin palasina paikoilleen ja kasattiin lopulliseen kuntoonsa sekä sisustettiin siellä. Palkka tuli vasta, kun homma oli täysin hanskassa. Pitkät tilinvälit aiheuttivat tietenkin tilapäisiä ruokahuolia eli “paskankatkoksia”, kuten äitini niitä kutsui. Olimme kai syöneet kaurapuuroa joka toisella aterialla parin päivän ajan, kun Lauri laukaisi: “Kiitoksia ruuasta, se oli erittäin monipuolista ja ravitsevaa!” Arvata saattaa, että me muut pyrskähdimme nauruun ja Lauri sai tukkapöllyä. Kerran kun maleksimme Apteekin nurkilla, oli ikkunassa RaMaVit-mainos. Siihenkin Laurilta löytyi selitys: “Jos masentaa, ramasee ja v***ttaa, ota RaMaVit:” Kumma juttu, miten aika todella parantaa haavat. Nyt on suuren surun ja järkytyksen tilalle tullut mukavia muistoja menneisyydestä eikä yökään enää mene painajaisunien kanssa tapellessa.

Laurin murhaaja Sami on tuomittu teostansa vankeuteen kymmeneksi vuodeksi. Miehellä oli otsaa kirjoittaa minulle ja kysyä, alkaisinko hänen kanssaan kirjeenvaihtoon. Istuu Vaasan Lääninvankilassa eikä sanojensa mukaan muista koko tapahtumaa. Minullekin on vielä arvoitus, löysikö poliisi Samin paikan päältä vai oliko joku silminnäkijä kertonut teosta. Täytyisi joskus soittaa kotikylän poliisitoimistoon ja kysyä asiaa. Kumma juttu, ettei tuota asiaa ole ennen tullut edes mieleen.

Meille tuli kutsu oikeuteen. Se Matin Niinalle antama löylytys on esillä. Toivottavasti mies saa ansionsa mukaan. Jollain tavalla se kuitenkin on ketkutellut läpi koko elämänsä joutumatta koskaan vastaamaan teoistaan ja pahoin pelkään, että sillä on nytkin joku takaportti.

Lapset voivat hyvin. Tulevat päivä päivältä tasapainoisemmiksi ja uskaltavat jopa tehdä kavereidensa kanssa pikkupahojaan. Sellainen on minun mielestäni terveen tenavan merkki. Nyt koiran kanssa lenkille ja lisää kirjoitellaan kun henki iskee päälle.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Vähän hitaasti käy tämä viimeisen päiväkirjan puhtaaksi kirjoittaminen, mutta tulihan tuossa taas pätkä. Tarkoitus on jatkaa jaksamisen mukaan ja lupaan laittaa ne teidän antamat kunniamaninnatkin kuntoon tämän vuoden aikana.