Kun hautajaisia vietetään
paljon ollutta mennyttä mietitään
ja häntä jota enää ei kosketa tuulet
muistelee monet sydämet ja huulet.

Niin moni tahtois toiseks muuttaa tekonsa
ja näin ehkä kauniimmaks saada kekonsa
ja häntä jolle enää ei aurinko paista
kehutaan kerrotaan tarinaa maista.

Tuntee ihmiset itsekästä suruaan
ja itkee vain omaa kaipaustaan
mutta hän jolle enää ei kuu loista
on poissa kaukana kaikista noista.

Kun hautajaisia vietetään
on jo kauan ollut yksinään
hän joka enää ei kevääseen herää
vaikk´kerran viel omansa ympärilleen kerää.