syksy -87 - kevät -88

Tuli taas pimeä ja kylmä itäsuomen syksy. Ennen kuin talven lumet laskeutuisivat maahan, oli valoa vain muutama tunti päiväsaikaan. Eräänä sellaisena hämäränä aamuna Matti oli menossa tapaamaan vanhempiaan, kun autoomme heidän kotiinsa johtavalla pikkutiellä törmäsi hirvi. Eläin tuli rytinällä tien vasemmalta puolelta ja iski sisään sekä tuulilasin että suuren osan nokkapeltiä.Jos automme olisi ollut pohjoismainen, mies olisi ajanut viimeisen reissunsa, mutta austaralialaisena tuontiautona ohjauslaite oli oikealla puolella ja mies selvisi hommasta säikähdyksellä.


Yleensä kaikista elämän oudoista tapahtumista seuraa sekä hyvää että huonoa. Niin tästäkin. Huono puoli oli auton puoliksi romuttuminen ja siitä seurannut asiointi vakuutuslaitoksen ja korjausmiesten kanssa ja hyvä puoli oli, että remontin jälkeen meille (tai oikeastaan vain Matille) jäi reippaanlaisesti rahaa. Sitä ei tietenkään voinut käyttää arkielämään, vaan se oli sijoitettava. Viisaana miehenä Matti päätti, että on aika koko perheen muuttaa Ruotsiin niillä rahoilla. Minä olin ajatuksesta ihan älyttömän onnellinen, mutta eihän sitä passannut ulos päin näyttää. Mikkelissä minulla ei ollut kuin muutama vasta saatu kaveri, mutta jos muuttaisimme Ruotsiin sinne paikkakunnalle, missä viimeksi asuimme, olisi siellä monta tosi hyvää jo kauan aikaa tuntemaani ystävää. Töitä saisin aivan varmasti, sillä siellä en ollut ollut työttömänä kuin kaksi ensimmäistä siellä asumaani viikkoa. Kielikin oli entuudeltaan jo hallussa eikä tarvitsisi kuin hiukan päivitystä, niin sekin sujuisi. Lapset olivat vielä muuttoiässä ja ehtisivät sekä oppia kielen että sopeutua maahan ennen kuin tulisivat murrosikään.

Olin viihtynyt hyvin työpaikallani, mutta nyt oli ilmapiiriin tullut muutosta. Työkaverini mies sai lopputilin ja meistäkin toinen tulisi tarpeettomaksi lähiaikoina. Pomoni oli vihjaillut, että minä saisin pitää paikkani ja talossa jo kauan ollut rouva K saisi lähteä. Ei tuntunut hyvältä, koska olin uusi työntekijä ja niin paljon nuorempi, että minulle toisen paikan saaminen pitäisi olla huomattavasti helpompaa kuin K:lle. Tämä asia painoi huomattavasti puntarissa maastamuuttopäätöstä tehtäessä. Sanoin itseni irti ja aloin päätoimisesti pakata tavaroita muuttoa varten.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

P.S. Ihana olla taas takaisin täällä blokimaailmassa. Elämä on alkanut maistua hyvältä ja aamuisin herätessä ihan odottaa, mitä uutta ja mukavaa päivä tuo tullessaan. Nyt taidan aavistella mitä tarkoitetaan sillä, että aika on itkun, aika on naurun… Ritu