Kesäkuu -90

Matti on ostanut itselleen osakehuoneiston tämän kaupungin kalleimmasta paikasta. Asunto sijaitsee ihan keskustassa ja sinne on meiltä matkaa vain noin viitisenkymmentä metriä. Koska Matin keittiön ja olohuoneen ikkunat ovat suoraan meidän olohuonetta vastapäätäm mutta kymmenen metriä korkeammalla, sillä on tänne hyvä näkyvyys. Kun pojat kertoivat että isänsä seuraa meidän touhuja ikkunoidensa kautta kiikarin avulla, en ollut uskoakseni niin hullua juttua. Nyt uskon. Levittelin parvekkeen pyykkinarulle lakanapyykkiä kuivumaan. Pari tuntia sen jälkeen soi puhelin ja Mattihan se siellä oli.

- No minä täällä. Missäs pojat on?

- Jossain pihalla kaverien kanssa.

- Etkö sitä ees tiiä, saatanan huora. Ja sulle jäi niitten huolto, ymmärrätkö, huolto!

- Isot pojathan ne jo on. Ei kai niitten perässä…

- Ja mikä saatanan jätkä sinne on muuttanu? Seisoi aamupäivälllä parvekkeen ovea vasten!

Minua alkoi naurattamaan. Aamupäivällä meidän partsan ovea vastaan nojasi juuri osamaksulla ostettu uusi kirjahylly jonka Open kanssa yhteistuumin kasasimme. Samaan syssyyn olin ostanut myös uudet kalusteet keittiöön ja poikien huoneisiin. Aioin vastata jotain, kun Matti jatkoi:

- Nyt saatanan lunttu teet kiusaa väärälle ihmiselle. Mulla on silimiä joka paikassa ja tiiän aina mitä teet. Ota vaan pois ne näköesteet parvekkeelta…

Näköesteet? Sielllähän oli vain pyykkiä kuivumassa. Mutta hyvä kun Matti paljasti itsensä. Nyt vien sen vanhan pöydän oikein metelin kanssa roskiin, niin saa katteltavaa. Ja keittiöön ikkunan viereen laitan jonkun nuken istumaan ja tökkään sille miesten hatun päähän, niin saa seurattavaa sitkeästä “miehestä”, joka ei ihan pikku peloitteluista lähdekkään karkuun.

Olis pitänyt kysyä Matilta sitä polkupyöräjuttua. Koska se vei lasten pyörät Suomeen mökillle, se lupas ostaa pojille uudet fillarit tilalle. Markus saikin oikein hienon sinisen nuorisomallisen kulkuvälineen, mutta Petterille se oli sanonu, että ostaa sille armeijan ylijäämävarastosta jonkin vanhan käytetyn romun. Se on ottanut ihan systeemiksi kiusata poikia antamalla toiselle jotain ja jättämällä toisen ilman. Ollan sovittu poikien kanssa, että ne tasaa aina saatavansa, mutta pyörää on vaikea jakaa. Jos Matti aikoo vetää pottuilunsa lopppuun saakka, mun on pakko kehitellä jostain rahat ja ostaa samanveroinen pyörä Petterillekkin.

Aamupäivällä postiluukusta putosi kirje, jonka sisältö yllätti minut täysin. Siinä luki, että sosiaalitoimistoon on tullut useita valituksia minusta ja he tulisivat yllätyskäynnille klo 13. Oli kaksi tuntia aikaa laittaa huusholli hieman parempaan kuntoon. Just kun olin saanut uudet koottavat huonekalut yhdelle seinustalle ja vanhat poistoon menevät toiselle, soi ovikello.

- Hyvää päivää, oletko sinä rouva se ja se?

- Olen. Peremmälle vain.

- Mitäs sinulle kuuluu? Kuinka voit tänään?

- Ihan hyvin, kiitos.

- Arvaatkin varmaan että tulemme kotikaynnille sinusta tehdyn ilmoituksen vuoksi.

- Joo, sitähän minä arvelin. Maistusiko kahvi?

- Kiitos. Niin, meille on tullut kaksi nimetöntä puhelinsoittoa ja yksi kirje, joissa kaikissa ollaan huolissaan poikiesi hyvin voinnista. Mitenkäs sen asian laita oikein on?

- Tuossahan pojat on. Ja Niinakin. Niiltähän voi kysyä iteltään. Jos pyydetään muksutkin tänne istumaan ja vaan jutellaan, niin eiköhän se selviä.

- Minusta alkaa jo nyt tuntumaan, että nämä ilmoitukset ovat aiheettomia, mutta kun tällaista tietoa tulee, on meidän velvollisuutemme tarkistaa asian todenperäisyys.

Juttelimme siinä porukalla tunnin veran ja tunnelma oli hauska, suorastaan hilpeä. Virkailija oli valmistautunut kotikäyntiin lukemalla lastenvalvojan meitä koskevan lausunnon ja tuntui kallistuvan jutussa meidän puolellemme. Kun oikein kovasti tivasin, sain jäljennöksen kirjeestä, joka kuului seuraavasti:

Me olaan täsä kyläsä holissaan
XX:n lapsista markuksesta ja
pekasta niilon aina likaset vaateet
päälä ja niiten äiti vietää huora elämätä
pahamaineisen ryypymies eino mäjen
kansa käy paarissa juomasa on siliminäkijät
ja varmat totisteet joka yö on uus mies sänkysä
lapset pitäsi antaa isäle joka on kunolinen Mies
eikä Honon naisen luo
tämän kirjoti yks hulisaan oleva Nainen
joka on nähny nää Kaiki.

Hieman sisältö yllätti minut. Kirje tuntui idiootin kirjoittamalta. Idiootin, joka ei edes tiennyt nuorimmaiseni nimeä!