Meillä vietetään tänään Lucian päivää. Jos se olisi sattunut olemaan arkena, olisi useilla työpaikoilla saanut aloittaa päivän ottamalla paukut. Muistan kuinka nuorempana kavereiden kanssa Lucia-aamuisin hihiteltiin pienessä sievässä ja ihmeteltiin tätä ruotsalaista tapaa. Tänään ja kai ainakin kymmenenä viimeisenä joulukuuun kolmantenatoista on kahvi saanut ajaa aamupaukkujen asian ja aivan yhtä hyvälle tuulelle siitäkin tulee.

Jäin syyskuussa paussille täältä blogimaailmasta, koska olo oli jotenkin niin ihanan rento ja mukavan väsynyt. Halusin vain laiskotella ja lueskella ja sitä samaa fiilistä on jatkunut tähän saakka ja kai jatkuu vielä ainakin parisen kuukautta.

Olen saanut teiltä ihania sydäntä lämmittäviä huomionosoituksia,jotka ovat tallessa ja laitan ne maailmalle, kunhan tästä piristytään. Blogejanne olen jaksanut lukea vain silloin tällöin eikä syy suinkaan ole sisällössä, vaan omassa olotilassa.

Minua on vaivannut pidemmän aikaa outo tulehdus, jonka syytä en ole edes jaksanut hakea. Koska minulla on muista syistä usein lääkärilläkäyntejä, on siinä sivussa aina otettu verikokeita, joissa tulehdusarvot ovat olleet korkeahkot. Nyt sitten löytyi syykin ihan sattumalta. Minulle oli muodostunut tuonne hampaiden juuriin suuri märkivä cysta, joka poistettiin viikko sitten. Siinä samassa kalvettiin myös osa poskiluusta ja ympäröivästä kudokseta pois ja menetin etuhampaiden viereisen hampaan. Nyt olen antibioottikuurilla ja kroppa on tästä pikkuhommasta täysin toipunut parin kuukauden kuluttua. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Minullahan on ollut ehkä iästäni johtuen hankalia nukahtamisvaikeuksia jo muutaman vuoden ajan. Kyllä nyt on uni maittanut. Tuntuu uskomattoman ihanalta, kun vuoteeseen ehtii vain käpertyä uniasentoon, kun uni jo vie omansa. Sen osan tulehduksesta haluaisin säilyttää loppuikäni.

Koiranpentu voi hyvin. Pikku-Lazy on nyt kolmen kuukauden ikäinen ja melkein sisäsiisti, jos vain jaksan pitää sen sellaisena. Täytyy tunnustaa, että joskus aamuväsyneenä laitan lehden lattialle ja annan koiran tehdä pissit siihen…

Lapset ja lapsenlapset ovat ihania. Käyvät aina välillä piristämässä minua ja ainakin nuo perheen pienimmät odottavat jo kovasti joulupukkia ja hänen tuomisiaan. Onneksi omat jouluostokseni ovat jo melkein valmiit. Kortit ovat vielä lähettämättä, mutta ehkä ensi viikolla saan senkin tehtyä.

Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka saaamattomuudestani huolimatta olette jaksaneet ilahduttaa minua kommenteillanne ja huomionosoituksillanne ja samalla toivottaa teille kaikille oikein miellyttävää joulun odotusta ja Hyvää Joulua ja Onnellsita Uutta Vuotta! Palataan asiaan ensi vuonna!

Pakko lisätä tähän vielä yksi juttu, jonka velipoikani kertoi jutellessamme puhelimitse. Hän oli metsästämässä villisikaa Virossa, ja eräällä hänen kavereistaan oli ollut uskomattoman hieno ja hyvä metsästyskoira. Veli halusi tietää koirasta enemmänkin ja alkoi kyselemään:

- Minä rotuinen tuo sun koirasi on?

- Se on montero.

- Montero? En oo kuullukkaa sellasesta ennemmin. Onko se jalostettu villisian metsästykseen?

- Se on jalostettu vaikka mihin. Montero on sellanen, kaikkitaitava.

- Montero…mmmm…mistä ostit?

- Naapurilta. Siltä Veikolta.

- Veikolta? Sillähän on sekarotunen pystykorva!

- Eikä oo. Silläkin on montero. MONTa Eri ROtua!

Niinpä me saatiin Lazyllekin oikea rotunimitys. Montero.