Kesäkuu -91
Olen juossut vanhempien varteissa tämän viikon ja ensi viikolla on kolmet koulun päättäjäiset ja sitten alkaakin kesälomat. Kaikki lapset ovat pärjänneet hyvin eikä kenenkään kohdalla ole mitään suurempia ongelmia. Omakin koulu loppuu kesäksi ja saan olla kotona elokuun puoleenväliin saakka, tosin minun pitäisi lukea ja tenttiä yhden vuoden matikka loman aikana. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, lähtevät pojat isänsä kanssa Suomeen mummolaan ja Niina lähtee kuukaudeksi mun siskoni luo lapsenpiiaksi.
Siskolla ja sen miehellä on omakotitalo rakenteilla ja ne joutuu asumaan äidin luona kuukauden siinä vaiheessa, kun niiden entinen asunto on myyty mutta uusi ei ole vielä asumakelpoinen. Jos saan porukan liikkeelle yhtä aikaa, minulla on mahdollisuus ensimmäistä kertaa elämässäni olla parin viikon ajan aivan yksin ilman kenenkään muun kuin koiran ruokkimista.
Pate on soitellut minulle usein ja viime aikoina vihjaillut aivan suoraan haluavansa tavata virka-ajan ulkopuolella. Kyllähän minä siitä miehestä tykkään, mutta en uskalla ajatellakkaan mitään suhteen kaltaista asianajajan kanssa. Voi kun olisi vaan rohkeutta lähteä vaikka kahville ja katsoa rauhassa, mitä siitä seuraa. Viime puhelussa kerroin Patelle uusineeni astiastoa ja hän halusi tulla viinipullon kanssa testaamaan uudet pikarit ja sen minä tulkitsin jo aika henkilökohtaiseksi vihjaukseksi, mutta vihajilun tasolle se taas jäi.
Mun koirankäyttökaverikin, se Affe, on alkanut vihjailemaan, kuinka paljon muuta yhteistä meillä on ja se haluaa aina jatkaa lenkkejä pidempään ja pidempään, mutta ei siitäkään ole tositoimiin. Me ollaan kuukausikaupalla tunnettu toisemme ja tavattu säännöllisesti ja ainakin minulla tuntuu vipinää sydämenseudulla, mutta ei pelkät vipinät pitkälle riitä. Siinä miehessä on jotain herkkää, jotain melkein renttumaista ja vaarallisen tuntuista, mutta en usko että se olisi aggressiivinen. Hyvännäköinenkin se on kuin joku filmitähti ja osaa ottaa elämän huumorinkin kannalta vaikka välilllä äityykin suorastaan filosofoimaan.
Niin ja Lasse! Me tavattiin sen kanssa keskustassa ja se lupasi tarjota mulle illan tanssiravintelissa ja jätti puhelinnumeronsakkin. Olen ainakin kymmenen kertaa ollut vääntämässä sen numeroa, mutta sitten on mennyt pupu pöksyihin. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan mitä sanotaan miehelle, kun sille soitetaan ensimmäisen kerran. Mikä tyhmyri olinkaan, kun en antanut omaa numeroani sille. Olis paljon helpompaa jos mies soittaisi ensin.
Anneli sanoo, että keväällä katajat pölisee ja niin ihmisetkin ja taitaa se pitää paikkansa. Mun elämäni on niin täynnä kaikenlaista kiirettä, ettei siihen edes miehiä mahtuisikaan, mutta niitä minä olen vain mietiskellyt ja odottanut että jostain päin tupsahtaisi joku mukava otus ja tempaisisi minut mukaansa. Saa nähdä, onko jo juhannuksena meikätytölläkin sulhanen!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
13.8.2008
Joo, oli sitä minkä ikäinen hyvänsä, niin aina yksinäisellä naisella välillä pyörii miehet mielessä. Tässä alkukesästä innostuin kokeilemaan onneani deittisivuilla ja jätin yhteen valokuvalla varustetun ilmoituksenkin. Siellä ei aiemmin ole ollut mitään huomiotaherättävää postia, mutta tämänpäiväisen kirjeen haluan jakaa kanssanne;
Minne tahdon matkustaa: Kanssasi seitsemänteen taivaaseen
Mitä tahdon juuri nyt: Että kirjoittaisit minulle muutaman rivin
Hei!
Olen etsinyt juuri Sinua. Ei ketä tahansa vaan juuri Sinua. Nyt löytyi oikea nainen.
Charmasit minut iloisilla, tuikkivilla, uteliailla silmilläsi, kauniilla hymylläsi ja
kurvikkaalla vartalollasi. Hyvä että olet muutamaa vuotta minua vanhempi.
Sinä tietenkin pidät autoilusta sekä matkustajana että kuljettajana. On työlästä
ajaa aina itse. Sinulla ei myöskään ole mitään vastaan syödä mukanani tuomia
voileipiä, kun olemme piknikillä.
Tietenkin tanssit niin kuin minäkin. Mielellään hitaita sillä sillon voimme myös
keskustella.
Suorastaan hurmaava kirje, jonka olen käynyt lukemassa jo kolmeen kertaan, mutta en minä tosissani etsi miestä, joten en luultavasti vastaa siihen. Huvittaa vain esim tuo silmien kuvaaminen, sillä ilmoituksessani ollut valokuva oli otettu vebbkameralla ja laatu oli niin huono, ettei rillien takaa juuri näitä minun tihrusilmiäni edes erottanut, hiukseni olivat pörrössä ja olin kuvaa otettaessa tainnnut olla pari päivää hereilläkin. Luulen että tuon kirjeen lähettäjä lähestyy naisia jollain massatuotannolla, sillä minuun ei kuvauksessa sopinut muu kuin kurvikkuus. Jos saan muita mukavia kirjeitä, kerron kyllä niistäkin.
Onhan se mielenkiintoista vähän ympärilleen katsella ja ainakin kirjeitä lukea, jos kerran saa. Ymmärrän kyllä, että olet tosi arka ja varovainen lähestymään ja tutustumaan. Ja voihan kaiken pitää vain leikki- ja mielikuvitustasolla; toisaalta toinen mies voisi korjata toisen tekemät vauriot. En tiedä mitä tekisin sinun sijassasi. Etkä sinä neuvoja tarvitse, osaat tehdä päätökset ihan itse, eikö joo.
2008-08-13 @ 19:30Leijonainen, kyllä minä jo nykyään olen niin ehjä, että kykenisinkin suhteesen, mutta on kyse ajanpuutteesta. Mihin väliin minä sen miehen sitten tunkisin, kun nykyäänkin tuntuu päivät olevan niin täynnä kaikkea touhua ja mistä mukavasta jutusta hennoisin luopua saadakseni aikaa sulhollekkin? Tuo nettideittailu lähti likkeelle yhden kaverin kanssa. Teimme molemmat henkkoht ilmoitukset, joista toiseen valehtelimme tiedoistamme sen mitä kerkisimme ja toiseen laitoimme itsestämme erittäin realistisen ja kaunistelemattoman kuvan tarkoituksena vertailla eri personallisuuksillemme tulevia vastauksia. Älysimme kuitenkin, että kaiken takana on aina ihminen, joten leikkimme jäi ajatusasteelle. Tuo ym mies oli vain mielestäni löytänytniin hyvän, leikilisen ja naisiin tehoavan tekstin, että pitihän siitä kertoa. Mutta eihän elämästä koskaan etukäteen tiedä, nurkan takana saattaa kohtalo tulla vastaan…
2008-08-13 @ 22:25