15.9.1988

Muistatko kun tavattiin toisemme? Minä olin kaksvitonen yhden lapsen yksinhuoltaja ja sinä kolmevitonnen lapseton maailmaaa nähnyt poikamies. Oltiin molemmat Ekin luona iltaa istumassa ja kateltiin siinä toisiamme uteliaina ja ihastuneina. Otettiin muutamia paukkuja ja ruvettiin tutustumaan paremmin.

Sulla oli kamalan näköset vaatteet päällä, jotkut vanhanaikaset liian isot sarkahousut ja paita joka ei mitenkään sopinu väreihin. Selitit että olit vasta tullu tropiikista ja päälläs oli isäs vanhoja vaatteita kun et omistanut mitään Pohjolan luontoon sopivia ite. Puhuit pikku pätkässä englantia ja kerrroit monenlaisia tapahtumia elämäsi varrelta. Näyttelit mulle valokuvia Australiasta ja esittelit ylpeänä nikkarin työkalujasi.

Seuraavan kerran kun nähtiin, olit pukkeutunu niin ku ihmiset. Sun leveet hartias ja vahva kroppas teki susta tosi miehekkään näkösen. Aloit tosissaan mun hurmaamisen eikä mennyt kauaakaan kun muutettiin yhteen ja sitten jo ootettiinkiin lasta. Siinä vaiheesssa rupesit näyttään mikä paska oot ja mä jätin sut.

Kun lapsi synty, mä olin niin onnellinen ja siihen pentuun rakastunu että luulin että rakastan suakin ja taas lyötiin hynttyyt yhteen. Sitä veivaamista on ny kestäny kaheksan vuotta ja on saatu toinenkin muksu. Sää oot jossain sukulaistes luona ja mää oon ollu jo muutaman kuukauden lasten kans turvakodissa. Mulla on sua ikävä. Mä vihaan sua. Mä rakastan sua. Mulla on sua ikävä. Mikset sä vois olla lyömättä? Kyllä sä osaat olla ihmisiksikin ja hillitä ittes ja nyrkkis jos ollaan muiden ihmisten parissa, mikset sitten muka osaisi perheenkin kesken.

Sussa on niin paljon hyvää. Osaat olla mukava ja ymmärtäväinen isä ja välillä aivan ihana aviomieskin. Miks sä sitten aina pilaat kaikki? Just kun mä luulen että meillä vois olla yhteinen hyvä tulevaisuus, sä pistät kaikki paskaks ja haukut ja vetelet turpiin. Kuitenkin mulla on sua ikävä, niin Jumalattoman kova ikävä. En mä sun haukkumisias ja pahoja päiviäs kaipaa vieläkään, mutta sua sellasena kun olit alkuaikoina ja välillä myöhemminkin. Sussa on niin paljon…