Syyskuu 1987

Sen edellisen kännissäajon jälkeen mun päässä on pyörinyt vain yksi ajatus, ero. Ei meidän elämä koskaan tule muuttumaan tästä. Olen varma että tappelu, pahoinpitely, riita ja kaikki muu sonta on jo niin syvällä meissä, että yhdessä sitä ei ainakaan saada pois. Pelottaa, minkälaisia aikuisia lapsista tulee, jos ne joutuu olemaan murrosikänsäkkin tällaisessa ympäristössä. Kauan aikaa ajattelin, että pojille on parasta saada kasvaa isänsä rinnalla ja luulin että pystyisin suojelemaan ja varjelemaan Niinaa isäpuolensa raivolta. Kuinka sokea ja tyhmä minä olenkaan ollut?


Tämä kesä on ollut mukavan sateinen ja aurinkoinen, joten metsässä on nyt paljon sieniä ja marjoja. Olemme koko perheen voimin käyneet pomimassa niitä talteen ja nuo reissut ovat olleet mukavia, koska Mattikin on käyttäytynyt kuin ihmiset siellä. Välillä Ukki ja Mummikin ovat olleet mukana.

En ole mikään sienien asiantuntija, joten minulla on ollut sienikirja mukana sekä metsässä että kotona niitä siivotessa. Muutama päivä sitten olin kerännyt paljon kauniita keltaisia sieniä, joiden myrkyttömyydestä en ollut aivan varma tai oikeastaan luulin että ne ovat melko myrkyllisiä. Pidin niitä kädessäni ja sain loistoajatuksen; perskule, näistä tehdään Matille oikein kunnon sienipizza ja jos ne ovat oikein tehokkaita, ei enää koskaan tarvitse pelätä ettei uskalla erota.

Mietiskelin, miten olisi paras toimia, ettei vain lasten suuhun joutuisi mitään sopimatonta. Oikeastaan ratkaisu oli helppo; Matille jättikokoinen, minullle normaali ja lapsille pienet pizzat. Tunsin itseni suorastaan Einsteiniksi suunnitellessani miehen myrkyttämistä. En ajatellut hetkeäkään teon seurauksia, vaan pääni täytti ajatus ihanasta Matti-vapaasta tulevaisuudesta. Veri kiersi suonissa nopeammin, sydän jyskytti, kädet vapisivat, mutta toimeen ryhdyin. Leivoin ensin pullia ja kun Matti niitä kahvia juodessan kehui, kysyin haluaisko hän pizzaa iltaruuaksi kun uunikin on jo lämpimänä ja kovat leipomishalut päällä. Isäntä ilostui minun energiastani ja lähti omiin hommiinsa jättäen minut lasten kanssa leipomispuuhia jatkamaan. Lapset saivat valmistaa pikkupaloista omat ateriansa mutta aikuisten ruuan valmistin minä. Kaaviloin Matille ison pizzapohjan ja panelin siihen erilaisia merkkejä, ettei vain joutuisi hyvä aine väärään suuhun.

Oli aika ryhtyä aterialle. Istuuduimme koko perheen voimin ruokapöytään ja pidin huolen siitä, että saan itse pienemmän aikuisten annoksen ja että lapset koskevat vain lasten paloihin. Tunnelma oli melkein kotoinen, sillä Matilla oli ollut tilipäivä ja se sekä vastaleivotut eineet saivat miehen hymyilemään. Kaikki pitivät ruuasta ja söivät kerrankin nurisematta.

Pitkin iltaa seurailin, muuttuisiko Matti mitenkään kummalliseksi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten tunsin itseni melkein petetyksi. Helvetti siis jatkuu. No, aamulla asiat olivatkin toisella mallilla. Kun olin vessassa aamupissalla, oli vaikata pysyä pytyllä ja pissa oli muuttunut oudon sinertävänsävyiseksi. Tajusin heti, että olinkin vahingossa syönyt itse myrkkypizzan. Pieni paniikki hiipi sisälle. Lääkäriin en uskaltaisi lähteä, sillä ei miunsta olisi siellä valehtelemaan ja jos tunnustaisin, että olin aikonut myrkyttää mieheni, olisi linnareissu edessä. No, hengissä minä vieläkin olen. Pissa on muuttunut normaalin väriseksi, musta suusta on irronut kaikki limakalvot. Jos niihin vähänkin koskee kielellään, ne irtoo suurina riekaleina. Kieli on niin kipeä, ettei voi puhua ja syömään ei pysty ollenkaan. En kyllä enää ikinä yritä myrkyttää ketään, seuraavaksi käytän ampuma-asetta.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

KAUNIIT PUHEET

Sua kauan aikaa katselin
ja sanojasi kuuntelin
sun kasvojasi rakastin
ja ääntäsikin ihailin.

Sä kerroit mulle: “Lemmin sua,
sä etkö luokses päästä mua?”
Niinpä viimein päätin kokeilla
sun kanssas lemmen riemuja.

Mut olit mulle pettymys
ei tullut onni, täyttymys
vaan mies ken kaiken päättää halus
mun puolastain saat pitää kalus!

En tajua mitä sussa oikein näin
kun nyt kaikki onkin väärinpäin
et ollut mulle edes ystävä
vaan ihminen tyhmä ja ylpeä.

Mut kai mä itsekkin jotain opin
nyt kierrän kaukaa sut ja sun kopin
eikä kukaan saa enää mua puijata
ei kauniilla puheillla huijata.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

HAAVEITA

Olen kostonenkeli valkea
himon valepuvussa
sinä mies, sinä himoosi halkea
siinä öisen onnen sumussa.

Sinä luulit että minut hurmasit
sanoillas suurilla
miksi sitten rakkautemme surmasit
kun panit vain tuurilla?

Nyt on mun vuoroni sua opettaa
kuinka kosto on ihanaa
vaikka tahdot, et voi lopettaa
sillä ruumiisi mua haluaa.

Minä otan sinut hellästi valehdellen:
“Ei mulla ole ketään toista!”
Ja sinä raukka, sinä uskot sen,
onko tolloa toista samanmoista?

Et ole ainut kelle kostoni käy
on niitä muitakin
mutta kuljen kuin tuuli, minua ei näy
vaikka kalvan sun luitakin.