Mitä tekisitte, jos teillä olisi mahdollisuus heittää kaikki vanha ja kulunut vaate pois kaapeistanne ja täyttää ne tuliterillä moderneilla laatutuotteilla? Hyppisitte tietenkin ilosta, ettekä oikein tietäisi, mistä aloittaistte ja aina silloin tällöin jonkun rakkaan vanhan rievun kohdalla pysähtyisitte muistelemaan menneitä, vai? Tuntuu unelmalta, eikö, mutta joskus unelmatkin voivat toteutua…

Tyttäreni soitti minulle eilen iltapäivällä sanoen, että heillä olisi siellä minulle jotain kivaa ja pyysi käymään. Juuri silloin seurustelin maailman kauneimman kaksivuotiaan Prinsessan kanssa ja lupasin tulla myöhemmin. Kun kaksivuotiaan kanssa oli kaikki mansikat pomittu, kukkapenkeistä levitelty mullat pitkin ruohomattoa, juostu karkuun amppia, hurmattu naapuruston joskus äkeätkin eläkeläisukot, piirrelty ja syöty, oli Prinsessan aika lähteä poikani vaimon kanssa kotiin. Minua väsytti kaikki rikkaruohojen repiminen ja kotona olisi taas olut siivouksen aika, joten päätin poistua paikalta. Pois silmistä pois mielestä on tapani suhtautua epämukaviin välttämättömyyksiin. Kun on tarpeeksi kauan poissa, ne muuttuvatkin sitten miellyttäviksi hommiksi.

Tyttäreni mutakuonomies (sanottu suurella rakkaudella) haki minut ja matkalla juttelimme heidän tulevasta puutarhamuutoksestaan, jonka saan kunnian suunnitella. Ajatelkaa, että teillä olisi vapaat kädet, käytössä mies joka hoitaa lapiohommat eikä tarvitisi niinkuin minun, hakea joka ainutta kukkaa puolikuolleena alennusmyynnistä ja sitten virvoitella niitä henkiin, vaan saisitte vain valita mikä miellyttää ja istutushommat hoitaisi joku muu.

Näissä mukavissa tunnelmissa minut otti vastaan taas kerran vastaleivottu äiti kaksikuisen Prinssin ja seitsemänvuotiaan Prinsessan (Teiniprinsessa oli risteilyllä) kanssa ja minut johdatettiin suoraan alakerran kodinhoitohuoneen vaatetiloihin. Olihan tytär hieman vihjaissut, että siellä saattaisi olla jotain päälle pantavaa, mutta että tällainen määrä! Siellä oli kartonki kartongin päällä täynnä uusia ihania vaatteita ja seinustalla henkarissa roikkui jo minulle varattuna vaikka minkälaista mekkoa ja puseroa. Siitä vain alat penkomaan ja otat kaikki mistä tykkäät, minulle sanottiiin. Laatikko laatikon jälkeen kävin läpi joka ainoan vaatekappaleen ja löysin uskomattoman määrän ihania, kauniita asuja. Ei yhtään hävettänyt, vaikka kotiin tullessani minulla oli kaksi suurta roskasäkillistä kunnon kuteita.

Lajittelin vaatteet eri kasoihin; housuja, hameita, hihattomia puseroita, t-paitoja, pitkähihaisia paitoja, shortseja, liivejä, eri asukokonaisuuksia ja lajitellessani laskin että vaatteita oli yhteensä 107 kappaletta. Illalla sain osasta vaatteita raksittua hintalaput pois ja kun välillä vilkaisin niitä, huomasin hinnan olevan niin huiman, että minulla on varaa ostaa sellaisia vain alennusmyynnistä ja silloinin vain kun saan sen puolet puolesta hinnalla.

Seuraavaksi tuli tietenkin tilaongelma. Minun vähäiset vaatteeni ovat mahtuneet ilman minkäänlaista ahtautta vaatekaappeihin ja pyykkikoriin ja tyhjää tilaakin jäi. Nyt huomasin, että tyhjä tila ei riitä kuin ensimmäiseen kasaan ja tein radikaalin päätöksen; kaikki vanha pois! Nyt minulla on ulko-oven edessä säkilllinen vanhaa resua menossa poistoon ja kaapit täynnä uutta.

Miten tällainen on mahdollista? Tämä meidän nuori porukka on erittäin yritteliästä ja työteliästä sakkia, jotka kiireistään huolimatta aina muistavat myös läheisiään ja heidän läheisensä sitten muistavat vastavuoroisesti takaisin. Tällä kertaa eräs suvun vaatekaupasta osuuden omistava mies oli soittanut ja sanonut että nyt on poistoon menossa vaatteita, haluatteko ottaa päältä parhaimmat. Nuoripari oli miettinyt, että meitä tiukilla olijoitakin on, ja tuonut peräkärryllä koko lastin kotiinsa. Sieltä on minun lisäkseni jo moni muukin saanut käydä kaivelemassa ja tarkoitus on lähettää Iraniin köyhille kaikki mitä jää (sana vähävarainen ei riitä kuvaamaan sitä köyhyyttä, joka siellä joissakin paikoissa vallitsee). Sinne menevä tavara on aivan yhtä hyvälaatuista kuin meidän muidenkin saama. Samaa vaatetta saattaa olla kolmekinkymmentä kappaletta eri kokoisina, joten kaikille riittää osansa.

Olen aivan ällistynyt tästä hommasta ja vielä enemmän ällistyttää se, että saan hakea vaatteita myös neljälle ystävättärelleni, jotka hekin syystä tai toisesta joutuvat aina miettimään vaate- ym hankintansa ja ajoittamaan ne kuukausille, jolloin ei ole sähkölaskua ja jolloin on alennusmyynti. Vaikka elämä kuinka meitä matkan varrella nuijisi, se näyttää kyllä hyvätkin puolensa!