Mun on pakko kirjottaa teille, ihmiset, vaikka aioinkin mennä jo nukkumaan. Olen käyttänyt muutaman viimeisen vuorokauden netillä pyörimiseen ja blogivierailuihin. Jos olen jostain postauksesta pitänyt erittäin paljon, olen jättänyt kommentin mukana linkin omille sivuilleni ja siinä samalla kasvattanut blogilistan suosikkikokoelmaani.
Itse olen kirjoittamassa netille puhtaaksi vanhoja päiväkirjojani, joihin purin tuskaani ollessani kymmenen vuotta erittäin vaikeassa avioliitossa. Koska tapahtumat sijoittuvat 1979 - 1994 välille, ne on tullut taltioitua juuri paperille, sillä meidänkin ensimmäinen kotitietsikka ostettiin vasta yhdeksänkytluvun puolivälissä. Minä olen tällainen inspiraatiolla toimiva ihminen ja nyt viime aikoina on taas ollut kova kirjoitusinto päällä, joten olen unohtanut merkitä vuosiluvun neljän viimeisensivun alkuun (nyt korjattu). Ja siitä mokastahan tämä jutunkirjoittaminenkin johtuu. Jotkut sepustuksiani lukemaan sattuneet henkilöt ovat luulleet että elän tuollaista helvettiä vielä tänä päivänäkin ja se näkyy kommenteista.Miten suurta lähimmäisenrakkautta ja toisen tukemista heikkona hetkenä täältä blogimaailmasta löytyykään! Sen asian voitte todeta itse käymällä läpi kommentit, mutta yksi toinen juttu minun on kerrottava teille. Bongasin taas tuoreista jonkin miekenkiintoisen kirjoituksen ja aioin juuri jättää puumerkkini, kun silmäni osui artikkelin alla olevaan ensimmäiseen kommentttiin, joka kuului suunnilleen näin: “Kävin tuolla Venäläisen sivulla ja siellä oli kommenteissa joku Ritu Ruotsista, jolla on asiat huonosti. Menkääs tytöt antamaan sille voimia.” Minä tietysti tunsin itseni kuin varkaissakävijäksi tuon nähtyäni ja suljin nopeasti koko tietsikan. Nolona, koska olin nähnyt jotain, mikä oli tarkoitettu muiden luettavaksi. Hetimiten aloin kirota omaa tyhmyyttäni. Tässä nyt oli näyttöä aivan uskomattoman ihanista ihmisistä, joille olisin henkilökohtaisesti voinut kertoa, että kiitos vaan, mutta kaikki on nykyään okei. Ja sitten minä vielä otan ja hukkaan nuo tiedot sulkemalla koneen. Etsin kirjoitusta tuoreista vielä kauan, mutta en löytänyt. Jos tunnistat tekstistä itsesi/kommentoijan, haluan kiittää sinua siitä että osoitit niin paljon inhimillisyyttä, kun luulit että minulla on vaikeaa. Olen varma, että lähelläsi on hyvä olla.
Erittäin hyvinvoiva Ritu ja (jo aikuiset) lapset
Tuo sua järkyttäny ihiminen oli meirän Ologa, jolla on syrän kultaa ja jutut mitä mainioompia. Löyrät ologan lokille Blgilistan kautta. Ologan lokin nimi on Ollin kootut kalajutut. koita saakko sen esihin haun kautta.
2008-07-14 @ 06:12Tulin vastavierailulle - ja kiinnostuin. Tänne onkin tultava ajan kanssa lukemaan. Hyvä, kun ahdistavat asiasi ovat takanapäin eli tämä on siis selviytymistarina..?
2008-07-14 @ 06:24Sekin, mitä siulle on ennen tapahtunut,
on tärkeää kanssaihmisille.
On onnellista, että vaikea aika elämässäsi on takanapäin ja nyt kaikki on hyvin.
Niitä muistojaan joutuu kukin kantamaan eivät ne katoa…
Kiitos siulle kauniista kommentistasi miun blogiini. =)
2008-07-14 @ 06:44Moi! Se oli Olga, osoite on ollikkala@vuodatus.net. Minä tulin äkkirynnäköllä hänen blogistaan tänne sua tukemaan, mutta onneksi kaikki on siis hyvin! =) Blogimaailmasta tosiaan löytää huiman ihania ihmisiä. Tutustun blogiisi paremmalla ajalla myöhemmin… Hyvää viikonalkua!
2008-07-14 @ 07:51No voi kuppa, miten mä sen nyt tolla lailla kirjoitin… Siis ei siinä mitään ät-merkkiä tietenkään oo vaan piste! Nyt muakin hävettää kun sotkeudun tälleen. =D
2008-07-14 @ 07:51Muistan kun itsekin aloin tätä blogia aikoinaan seuraamaan,kun olin suunnilleen keräämässä rahaa,että pääset Austraaliasta pois:D
2008-07-14 @ 08:07Minäkin löysin tänne kommenttisi avulla (mistä kiitos) ja aluksi olin valtava pala kurkussa, niin etten oikein saanut kommentoiduksikaan. Jokin kumminkin sanoi tekstissä, että tämä on joko fiktiota tai jo tapahtunutta, mutta kun tuo fiktio ei tuntunut oikealta arvaukselta, ajattelin, että menneisyyttä kuvataan. Pala ei tietenkään ole kokonaan poistunut kurkusta, mutta kyllähän se paljon helpottaa, että näistä kaikista on selviydytty.
Kunpa osaisin itse olla tarvittaessa se ystävä, joka tulee vain kylään, vaikka mies haukkuisi tai tekisi muuten olon nihkeäksi.
2008-07-14 @ 10:34MInä löysin sivusi sen perusteella että vierailit omillani ja samaa mieltä olen että on maailma täynnä ihania toisiaan tukevia ihmisiä. Jos minä olisin tällaisen maailman löytänyt aikaisemmin, vielä suhteessa ollessani, niin kuinkakohan erilaista elämäni olisi ollut.
Nyt kun nämä sivusi olen löytänyt niin minäkin kauhulla yleensä luen että mitä kaikkea naisten pitääkin kestää ja kuinka kauan naiset kuvittelee parantavansa toisen “terveeksi” tai ansainneensa kaiken kokemansa.
Onneksi sinä olet jo TURVASSA ja minäkin pikkuhiljaa turvaani yritän rakentaa. Mutta mielenkiinnolla luen että kuinka SINÄ SELVISIT KAIKESTA ja miten turvasi rakensit… VAikka en yleensä kommentoikkaan…
2008-07-14 @ 10:51Siinäs näette, avunanto pelaa ja nyt löytyi Olgakin, kiitos tytöt.
Ilona kommentoi blogini alkuvaiheessa nimellä Leena, koska hänellä vielä silloin oli omat syynsä pitää henkilöllisyyytensä muilta (myös minulta) piilossa. Hän luuli minun edelleen olevan rahanpuutteen vuoksi jumissa Australiassa ja tarjoutui maksamaan kotimatkani. Muutenkin Ilonan kommentointi kannusti minua jatkamaan prosessin loppuun saakka, vaikka joskus tuntui siltä, etten enää jaksa. Ilonan oma tarina löytyy suosikkilistaltani nimellä Vuodet helvetissä.
2008-07-14 @ 13:03Kiitos vierailustasi! Tulin katsomaan mitä sinulle kuuluu, ja onneksi selvisi, että kaikki on jo hyvin. Hyvä että olet kirjoittanut kaikesta, se on hyvä keino purkaa itsestään pahaa oloa, joka on niin syvällä, ettei muilla keinoin purkaudu.
2008-07-14 @ 15:57No huh huh, nyt minä ajattelin, että olempa tyhmä kun en katsonut päivämäärää =oD. Ajattelinkin, että rauhallisesti käsittelet asiaa, itse olisin aivan sekopoltsina, eikä kirjoittamisesta tulisi mitään. =oD Tuntuupas hölmöltä, mutta kun olen niin impulsiivinen ihminen, että tartun asiaan ensin ja mietin sitten.
Tärkeää, että kirjoitat kokemuksiasi auki. Moni saa tukea murheeseen ja uskoa selviytymiseen. Nyt helpottuneena jatkan tarinasi seuraamista!!
2008-07-14 @ 16:02Olga, siitä tekstistä oli vuosiluku jäänyt pois. Korjasin sitten jälkikäteen.
Olen itsekkin huomannut, että näissä mun teksteissä ei paljon tunteista puhuta, mutta nehän ovat käsinkirjoitettuja päiväkirjamerkintöjä eikä kynän ja paperin avulla ole jaksanut muuta kuin mekitä tärkeimmät tapahtumat. Nyt sitten vain kirjoittelen niitä puhtaaksi.
Minä seurasin viime syksynä blogia “Narkissoksen morsian” (ikävä kyllä se lopetettiin) ja huomasin sitä lukiessani, että ymmärsin itseäni paljon paremmin jonkun toisen kirjoitusten kautta ja siinä itseymmärryksen huumassa matkin blogin kirjoittajaa Kuukkelia ja aloin kirjoittamaan omaakin menneisyyttäni talteen. Kumma juttu, mutta tuntuu tosissaan siltä, että tässä pesee viimeisetkin liat sielusta pois.
2008-07-14 @ 16:12Näin tämä blogimaailma toimii. Minäkin tulin juuri Olgan blogista tänne
Luin noita aikaisempia postauksiasi ja uskoin kanssa, että tilanne on juuri päällä. Kunnes sitten luin lisää 
Onneksi nuo ajat ovat takanapäin!
2008-07-15 @ 08:32Ah, Blue nan, mun lempiviinini…
On se Olga ihmetyyppi ja niin repäsevän hauskasti kirjottaa, että nauraessa meinaa naama revetä.
Juu, edessä mulla on vaan hyvää tai parempaa
2008-07-15 @ 11:53