Oi jospa lapseni oppisit ymmärtämään
että sinua rakastan
ja siksi tahtoisin kertoa tään
tarinan opettavan.

Olen lapsi joskus ollut minäkin
nauroin, leikin huoleti niin
olin yhtä viaton kuin sinäkin
kun katsoin pilviin taivaan siinteleviin.

Sitten seurasi aika nuoruuden
ja mua maailma puoleensa vei
tahdoin nähdä ja kokea kaiken sen
mistä varoitettiin :” ei, ei, ei!”

Vaikka äitini kertoi en uskonut
että vaikea on jarruttaa
kun on täydellä vauhdilla kaasuttanut
sen vaarallisen mutkan taa.

Sinä tiedät miltä tuntuu kun nuori on
ja on niin täynnä elämää
sinä tiedät myös kuinka onneton
on kun huomaa että yksin jää.

Sinä uskoit ettei sulle mitään sattua voi
ne on toiset jotka pelin häviää
sinä uskoit että Luoja joka maailman loi
on vain lasten taikka vanhain höpinää.

Oi jospa lapseni oppisit ymmärtämään
että huoli jota sinusta kannan
on vain sitä että aika toistaa usein itseään
ja vain rakkaudesta neuvoni nää annan.

Nyt kun sinä olet yksin ja eksynyt
on kuin katsoisin omaan nuoruuteen
olen saman tuskan kokenut ja selvinnyt
ja voin uskoa mä uuteen huomiseen.

Oi jospa lapseni oppisit ymmärtämään
kuinka paljon sua rakastan
ja kuinka toivon että vielä joskus nään
sinun omaa lastas lohduttavan.