Olo on tässä parin viimeisen viikon aikana ollut tosi outo. Kun koirani pari kuukautta sitten joutui muuttamaan eläinten taivaaseen, jäivät lenkit vähiin, mutta ruoka kyllä maistui entiseen tapaan. Painonnousuhan siitä tuli ja reipas, seitsemän kiloa! Luulin että olotilani on tämän pulleuden vuoksi outo ja että kroppa valittaa liian vähäistä liikkumista.

Koska vapaa-aikaa on nyt huomattavasti enemmän, olen lueskellut netiltä ihmisten kirjoituksia elämäänsä liittyvistä tapahtumista ja ajatuksista. Eräs nainen käy läpi raiskauksesta johtuneita tunteita ja luulin että yksi niistä jutuista vaikutti minuun masentavasti, koska yksi tarinan karmea yksityiskohta vaivasi mieltäni ahdistukseen saakka usean päivän ajan.

Asun erittäin hyvin suunnitellussa 40 neliön asunnossa, joten pienen kokonsa vuoksi kotini on nopeasti sotkettu mutta myöskin siivottu. Viime aikoina olen pinnannut kaikesta siivoamiseen liittyvästäkin ja just nyt kun kirjoitan tätä, lintsaan pyykkituvalta. Ruokaa en ole valmistanut ollenkaan, vaan hakenut kaupasta mikrosapuskaa ja jos olen ollut oikein reipas, tehnyt siihen lisäksi salaatin.

Eilen minulla oli lääkärissäkäynti ja siinä muun tutkimuksen ohessa tohtori sanoi, että minulla on erittäin pahaksi mennyt keuhkoputken tulehdus ja lääkitykseksi tuli mm. antibioottia. Tohtori kysyi, kuinka kauan olen sairastanut tätä, mutta kun kerrroin etten ole sairastanut ollenkaan vaan tuntenut vain omituista ja saamatonta oloa, hän neuvoi seuraavan kerran tulemaan tarkastukseen heti kun omituinen olo on ollut viikon verrran päällä. No, katsotaan nyt, onko antibioottihoito oikea apu minun masennuksenhoitoon!