Heinäkuu -91
Mulla on helvetinmoinen morkkis. Mä olen sekoillut ja kunnolla. Lassen kanssa vietin aivan hurjan yön ja tulin vasta pikkutunneilla kotiin. Se ajo mut perille polkupyörällä, kun ei uskaltanut autonrattiin juhlimisen jälkeen. Anneli jäi vielä sinne ja siitäkin jäi paha olo. Yleensä sääntönä on, että minne yhdessä lähdetään sieltä myös yhdessä tullaan kotiin. Yritin herätellä sitä ainakin tunnin verran, mutta sitten oma olo alkoi olla niin huono ja krapulainen, että oli pakko päästä omaan sänkyyn ja oman peiton alle. Koirakin oli joutunut olemaan koko yön yksin kotona ja tietenkin se piti käyttää ulkona ennen maatamenoa. Horjuskelin sen kanssa urheilukentän laidalle ja kun se kakkas, mä oksensin, hyi olokoon!
Olin kai nukkunut vain muutaman tunnnin, kun puhelin pirisi. Langan toisessa päässä oli pojat ikävissään ja yritin pää kipeänä pitää jonkinlaista hyvää mieltä yllä ja kertoa niille, että ukki ja mummi ovat tosi iloisia kun niillä on siellä niin reippaita poikia apulaisena. Kun pojat oli murheensa kertonu, Matti otti luurin ja kysy kuulumiset. En tiedä oliko se sen ääni vai mikä, mutta mulla lensi yrjöt sankoon ja Matti arvas että oon ollu huonoilla teillä. Se lupas panna pojat autoon ja tulla het takasin, etten mää vois huorailla enempää. Nyt olen kyllä samaa mieltä Matin kanssa, huorailulta nää mun viimeaikaiset yöjuoksut tuntuu.
Yritin parantaa oloani kahvilla ja vedella ja asperiinilla ja tunsin yht´äkkiä, kuinka vanha viina nousi uudestaan päähän, pyörrytti ja hiosti ja oli mentävä takaisin sänkyyn. Puhelin soi taas ja vastasin aika ärtyneenä halooni. Nyt siellä oli joku Ahmed, kukahan sekin on, mietiskelin ja kirosin itseäni. No, sehän olikin se kapakanomistaja eikä se ollut moksiskaan, vaikka äänessäni ei taatusti ollut lämpöä. Se alkoi lurittelemaan mulle, että me voitas olla kun puluperhe. Se olis isäpulu, mä äitipulu ja lapset ois pikkupuluja. Ja kun meillä olis hyvä pesä, voitas vaikka tehdä lisää pulusia. Mua rupes naurattamaan niin kovasti nuo puluilut, etten enää osannut olla äkäinen ja lupasin lähteä sen luokse kapakkaan aamupalalle kello yhdentoista aikaan.
Anneli soitti kotoaan just kun olin lähdössä ja se liitty uuden sulhasensa kanssa seuraan. Anneli ja sen kulta ottivat alkupaloiksi paukkuja ja multa meinas tulla sielläkin oksennus pelkästä viinanhajusta, mutta jotenkin sain nieleskeltyä pahimman olon pois. Emme olleet istuneet kauaakaan, kun Ahmed hymyillen tuli kysymään, ottaisnko vastaan hänen minulle suunnitteleman aamupalan vai haluaisinko tilata jotain muuta. Otin tietenkin tarjouksen vastaan ja sain niin hyvän aterian, että olo koheni kerrasta. Luulin huuhtovani ruuan alas tuoremehulla, mutta siinä olikin seassa alkoholia. Ei maistunut yhtään siltä, mutta tunsin sen vaikutuksen kropassani. En ole ikinä ottanut paukkuja kahtena päivänä peräkkäin, mutta nyt sekin on kokeiltu ja ihan hyvältä tuntu. Kun oli laskun maksun aika, Ahmed kumartui puoleeni ja suuteli mua suulle ja sanoi, että hän kyllä huolehtii maksut kunhan minä vain saan oloni kuntoon.
Iltapäivällä koiran kanssa ulkoillessa olikin sitten jo ihan ihmismäinen olo ja tietenkin tapasin siellä Affen. Kävelimme viiden kilometrin lenkin ja sen päättäjäisiksi lähdimme Affelle kaffelle. En tiedä mikä minussa oikein oli, mutta kun sieltä tein lähtöä, annoin Affen pussata mua eteisessä.
Pää on ihan sekaisin näistä viimeaikaisista torveiluista. On se sitten kummaa, kun ensin ei kukaan tehnyt aloitetta ja nyt olen yhden makaama ja kolmen suutelema. Nyt jos sosiaali sais tietää, minkälaista elämää mä oon viettäny…mutta Pate sano, että jos vaan lapset huolehtii kunnolla, niin saa vähän sekoillakkin. Kai mun olis valittava joku niistä, mutta kun en osaa. Tykkään kaikista yhtä paljon mutta vähän eri tavalla. Nyt mulla on yks mies lenkkeilyä varten, yks tanssikaveriksi ja yks syöttää ja juottaa mut. Pitäs vaan nyt osata nauttia tästä kaikesta ja alkaa käyttämään järkeä vasta sitten, kun lapset tulee kotiin. En kyllä ikinä olis uskonu, että mä uskallan tehä tällasta. Tää ois oikeestaan ihan mukavaa, jos ei olis niin hemmetinmoista morkkista.