Koska minun oli vietettävä tunti kaupungilla, ostin paikallislehden ja heti sen avattuani näin ilmoituksen vapaasta työpaikasta. Erääseen kuljetusliikkeeseen haettiin konttorin puolelle sihteeriä. Sen enempää mietittyäni ajoin suoraan kyseiseen paikkaan ja esitelin itseni ja kerroin hakevani juuri tuon kaltaista työtä JA SAIN SEN TYÖPAIKAN! Minulla ei ollut mitään työ- eikä koulutodistuksia mukana, joten pyysin johtajaa soittamaan vähän aikaa sitten päättyneen kurssin opettajalle saadakseen minusta lisätietoja. Kai ope kehui minua yläkanttiin, sillä saan aloittaa työt jo ensi viikolla.

Ruokatunnnin jälkeen menin taas istumaan sossun vastaanottotiloihin ja pääsin kuin pääsinkin keskustelemaan asuntoasiasta. Mitään ei luvatttu vieläkään, mutta sehän ei minua lannista. Aion istua siellä joka päivä tällä viikolla ja töiden alkaessa kaikki ruokatunnit. Lasten luokse ei kuitenkaan pääse ennen kuin illalla. Nyt ei anneta periksi, ei!

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kolmena päivänä päivystin sossussa ja asunto tuli! Pääsemme muuttamaan juuri ennen kuin aloitan työt uudessa paikassa. Tuntuu siltä, kuin lapset olisivat olleet ikuisuuden lastenkodissa, vaikka heidän siellä olo aikansa jää kahteen viikkoon.

Meillä ei ole minkäänlaisia huonekaluja. Jos en pääse salaa hakemaan Matin luota hänen poissaollessaan hiukan astioita ja sellaista, emme pysty edes syömään. Aion ostaa meille vain patjat lattialle ensialkuun ja sitten hiljakseen varojen mukaan laittaa kotia kuntoon.

Uuden asuntomme lähellä on koulu. Niina joutuu ikävä kyllä aloittamaan taas uudessa paikassa, mutta onneksi Markus on vasta ekaluokkalainen. Sillä aikaa kun minä olen töissä, meille tulee kodinhoitaja Petteriä kaitsemaan kunnes saamme hoitopaikan.

On ollut tosi hirveetä jättää aina itkevät lapset lastenkotiin ja ajella itse sieltä pois. Joka kerta muksut ovat liimautuneet lastenkodin ikkunaan kiinni ja vilkuttaneet minulle niin kauan kuin perävalot ovat näkyneet. Tänäänkin itku oli aivan yhtä sydäntä raastavaa, vaikka me kaiki tiesimme että kohta taas saamme olla yhdessä. Päivät aina menevät jotenkin, mutta nämä yksinäiset illat ja yöt ovat pahoja. No, enää muutama yksinäinen yö. Nyt kun olisi kirjoitusrauha, ajatukset takeltelevat eikä saa oikein mitään aikaiseksi. Olisipa muuttopäivä jo huomenna!