Minulla on ollut monta asuntoa
monessa eri maassa
osoitteita niiden maiden
monissa eri kaupungeissa
mutta koteja
oikeita koteja
minulla on ollut vain kaksi.

Ensimmäinen kotini oli synnyinmaassani
lapsuuteni koti Suomessa
se oli täynnä lapsia
elämää
tuoksuja
tunteita.

Sinne oli aina hyvä tulla takaisin
jopa “pahoilta” reissuilta.

Kaipasin kuitenkin pois sieltä
suureen maailmaan
leveään leipään
elämään oikeaa elämää
ja sainkin eräästä kaupungista piianpaikan
ja mikä tärkeintä oman huoneen.

Oma huone vaihtui työn myötä omaksi yksiöksi
kaksioksi
omakotitaloksi.

Elämääni astui mies
ja miehen myötä lapsi
minulla oli perhe
ystäviä
työ
muttta edelleenkin vain asunto.

Voi, kuinka minä halusinkaan kotia!

Erosin miehestä ja lähdin lapsen kanssa ulkomaille
etsimään kotia.

Löytyi asunto
ja uusi mies,
kotia ei ollut vieläkään
mutta ehkäpä sitten
kun tulisi lisää lapsia.

Lapsia syntyi
kaksikin kappaletta
mutta mies muutti asunnon vankilaksi
se oli paikka joka kuului vain perheelle
ja josta poistuttiin ainoastaan saiaraustapauksissa
tai pakollisille ostosmatkoille.

Kun olisi edes asunto, huokailin…

Maat muuttuivat
osoitteet vaihtuivat
mutta vankeus vain jatkui.

Vankila muuttui kuritushuoneeksi
elämä syntien sovitukseksi.

Viimein karkasin vankilasta
asianajajan viilalla katkaisin kalterit
ja lapsikatraani kanssa lähdin etsimään asuntoa.

Löysimme asunnnon
viihtyisän huoneiston
joka oli täynnä lapsia
tuoksuja
tunteita.
Sinne asuntoon tuli kerran kahville mies
joka muuttaisi asunnon kodiksi.

Nyt minulla on koti
ihana
ikioma koti
hän ja minä
hänen lapsensa ja minun
me kaikki yhdessä loimme sen.

Tästä kodista
elämäni toisesta kodista
en koskaan halua luopua.

Tämä on täynnä lapsia
elämää
tuoksuja ja tunteita
- tämä on oikea koti.