Näin vuoden loppupuolella sitä kelailee menneen vuoden tapahtumia ja mietiskelee, mitä tunsi vuosi sitten ja yrittää arvailla tunnelmia ensi vuonna tähän samaan aikaan.
Katselin tuossa illan mittaan dokumenttia Aila Meriluodosta ja yksi hänen sanomista lauseistaan kolahti kunnolla. A M kertoi että kun häntä oli pyydetty kirjoittamaan kirja miehestään Lauri Viidasta, hän ei saanut oikein millään aloitettua. Hän kulki magnetofonin kanssa haastattelemassa heidän taikka etupäässä Lauri Viidan ystäviä saadakseen tuntumaa työhönsä. Ei onnistunut, ei lähtenyt alkuun sitten millään. Viisaana naisena A M aloitti tupakoimaan, koska Lauri Viita oli ollut kova tupakkamies. Johan tepsi. Tupakan tuoksu tai haju toi hänen mieleensä valtavan määrän muistoja elämästä Lauri Viidan kanssa ja loppujen lopuksi hän kirjoitti ko kirjan kolmesa viikossa! Tupakointi lopppui siihen. Kun kirja oli valmis, A M tunsi suunnatonta helpotusta, kun oli saanut kaikki vaikeatkin asiat krjoitettua pois itsestään. Sillä tavalla minäkin nyt tunnen.
En tietenkään vertaa itseäni suureen kirjailijaan millään muulla tapaa kuin tuon tunteen kannalta. Minäkin olen kirjoittanut tänä vuonna itsestäni pois ison painavan tuskanmöykyn. Raahasin sitä repussani melkein kaksikymmentä vuotta. Pidin piilossa enkä halunnut näyttää kenellekkään. En tahtonut kertoa pahoista asioista. Olin mieluummin se hauska seuranpitäjä, joka murjaisee aina sopivat vitsit ja naurattaa porukkaa. Tänä vuonna en ole naurattanut. Tänä vuonna olen itkenyt ja itkettänyt. Tänä vuonna olen kirjoittanut kaiken pahan pois elämäsäni ja nyt olen vapaa!
Tänä vuonna olen löytänyt monta uutta ystävää. En ole tavannut heitä koskaan, mutta tunnen olevani osa heidän ajatuksiaan niinkuin hekin ovat osa minun mietteitäni. Kärsin kun luen heidän tuskastaan ja välillä istun tässä koneella nauraa hekottaen, kun luen heidän kommelluksistaan ja töppäilyistään.
Haluan kiittää teitä kaikkia tästä kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille oikein Mukavaa Uutta Vuotta. Ollaan edelleeenkin rehellisiä ja kerrotaan toinen toisillemme miltä tuntuu. Ollaan ystäviä. Ollaan yhdessä. Tehdään tulevastakin vuodesta hyvä vuosi!
Voi Ritu, lämmin kiitoshalaus blogistasi ja Onnellista Uutta Vuotta ja kaikkea muutakin hyvää sinulle!
2008-12-27 @ 16:40Tiuskin perillinen, sinua minun on kiittäminen monista mukavista nauruista ja koska olen jo hiukan ruosteessa, on joskus pitänyt ensin miettiä päivä ja sitten vasta pääättää onko naurun vai itkun paikka…
Hyvää Uutta Vuotta toivottelee oivalluksiasi odotellen R
Miksi muuten me kaikki kirjoitamme Hyvät Joulut ja Uudetvuodet Isoilla Alkukirjaimilla?
2008-12-27 @ 19:28Kiitos Ritu! En minäkään aina tiedä itkeäkö vai nauraa.
Olen iloinen puolestasi ja vähän kateellinenkin kun olet pystynyt kirjoittamaan vanhat painajaiset pois tieltä. Minä en luultavasti ikinä pysty.
Olen aina jotenkin vierastanut isoja alkukirjaimia, mutta silti käytän niitä koska muutkin käyttävät.
Yrsa-blogi on lukossa (ja odottaa deletointia). Annoin sille kaikkeni. Jos joskus reipastun niin paljon että aloitan uuden, käyn täällä ilmoittautumassa sen kanssa.
Hyvää vointia sinulle!
2008-12-27 @ 19:52Tiuskin perillinen, olen huomannut ettei blogiisi pääse ilman salasanaa. Kyllä sinä taas jatkat kirjoittamista, kunhan henki iskee päälle . Pausseja minäkin pidän välillä ja paljon on vielä kirjoittamatta, mutta olo on keventynyt joka jutun myötä.
Oivallustesi rivien väleissä kyllä silloin tällöin pilkahtelee jotain, josta voisi vaikka arvella, ettei kaikki aina ole ollut sinunkaan kohdallasi pelkkää ruusuilla tanssimista. Odottelen inspiraatiotasi.
2008-12-27 @ 20:50hyvää uutta vuotta äiti kulta!!!
2008-12-28 @ 12:01Kiitos, sitä samaa Sinulle ja perheellesi, kullannuppu!
2008-12-28 @ 12:50Minusta ei ole kirjoittajaksi, mutta monet sinun avaamasi “möykyt” ovat osaltaan auttaneet minuakin omissa “möykyissäni”.
2008-12-28 @ 13:36Kaikkea hyvää sinulle!
No voi sentään, Marjukka, jos tuosta kirjoittamisesta on ollut edes vähän apua muillekin kuin itselleni, olen ylionnellinen.
Minusta ei ole valokuvaamaan ja pelkkä ajatus kuvien käsittelystä saa pakokauhun päälle. Onneksi voin käydä ihailemassa teidän muiden taitureiden käden ja silmän jälkeä.
Oikein Hyvää Uutta Vuotta ja “näkemisiin”
2008-12-28 @ 20:29Kiitos blogistasi ja monista sisusten liikahteluista, joita se on tarjonnut. Ynnä monia vuosia lisää
2008-12-31 @ 12:29Kaura, samat sanat sinulle. Taistelusi on urhoollista.
2008-12-31 @ 12:39Sait minut taas niin paljon ajattelemaan, tuosta, että kuinka entisestä narrista ja naurattajasta tuleekin surua täynnä oleva ihminen. Itse koen itseni hyvin pitkälti samanlailla nykyisen tilanteeni. Olihan huumori ja iloinen olemus niin pitkään suojamuurejani, jotta kukaan ei vain ikinä pääsisi näkemään sen yli.
Ja nyt tuntuu, että en edes muista, milloin viimeksi olisin nauranut puhdasta, sielusta lähtevää naurua. Siitä on aikaa.
Minulla on vahva tunne, että tuleva vuosi on merkittävä. Monellakin kohtaa, eniten toivon kaikille meille elämän tyrskyissä rikki menneille sielulle rauhaa ja onnellisuutta.
Tuokoon uusi vuosi siis onnea ja mielenrauhaa meille kaikille. Olkoon se parempi, kuin yksikään tähän mennessä eletty vuosi!
2008-12-31 @ 12:47Viki, miten koskettavasti ja kauniisti kirjoitit tuon kommentin. Se on sellainen, joka pitää laittaa talteen sydämeen talteen.
Kaikella on aikansa. Niin itkulla kuin naurullakin ja edessäpäin elämä.
2008-12-31 @ 12:56Oikein ihanaa ja onnellista vuotta 2009 sinulle Ritu!!!
2008-12-31 @ 14:09Kiitos upeasta blogistasi!
Saan voimaa ja elmänuskoa tiedosta että on olemassa sinunlaisiasi ihmisiä. Kaikki ihmiset eivät ole kyynisiä, kostohimoisia, ilkeitä, kateellisia, typeriä, pintapuolisia, ikävystyttäviä, pikkusieluisia ja kapeakatseisia. On myös sinunlaisiasi hyviä, arvokkaita, rohkeita, moraalisia ja oikeamielisiä ihmisiä. Ihailen sinua sen vuoksi ettet ole saanut “pahuustartuntaa” kaikesta kokemastasi vääryydestä ja rumuudesta vaan olet säilyttänyt sielusi puhtaana - jos näin juhlallista ilmaisua voi käyttää. Käytettäköön nyt, uudenvuoden kunniaksi, vaikka periaatteessa yritän pitäytyä asiatyylissä.
Minä vietän uudenvuoden itsekseni, tai oikeastaan en vietä ollenkaan. Luen dekkaria ja teen SYNTIÄ, HYI HYI, tarkemmin sanottuna syön lakritsaa ja juon Teneriffalta ostamaani hunajarommia. Vietin siellä ikimuistoisen joulun rakkaiden poikieni kanssa. Luoja miten minä rakastan heitä kahta, sydän halkeaa heidän vuokseen!!!
Enkä nyt häiritse kumpaakaan heistä puhelinsoitolla, koska luultavasti kummallakin on hauskaa tahollaan, vaan taidan kohtapuoleen sulkea koneen ja sytyttää takkatulen.
HYVÄÄ UUTTAVUOTTA SINULLE!!!!
2008-12-31 @ 14:35Kiitos, ilona, sinulle myös!
Outi, minä en oikein osaa sanoa mitään. Minussa on rajusti myöskin huonoja puolia ja ne tietenkin pidän piilossa. Muutamia hyviä puoliani tuon ehkä tiedostamattani esiin…mutta kaikkihan me ollaan sekotus jotakin.
Ihana joulu sinulla on ollut. Sitä on mukava mietiskellä rommin ja lakun kera jos lueskelultaan ehtii.
OOikein hyvää uutta vuotta sinullekin!
2008-12-31 @ 14:42Ritu, kirjoituksesi oli liikuttava, aina kyyneliin saakka.
Olen itsekin päästellyt isoja möykkyjä blogeissa, aikaisemmassa ja uudemmassa ja tuntuu todella paljon kevyemmältä. Kun ihan päällimmäisen kuonan on päässyt raaputtamaan pois, voi alkaa oman minän etsinnän.
Kiitos kirjoituksistasi, ne ovat olleet koskettavia ja ajatuksia herättäviä.
Onnellista uutta vuotta ja makeita luomu- unia
2008-12-31 @ 14:59“Tuo tuskas julki!
Murhe vailla kieltä
sydämen murtaa
pakahduttain mieltä.”
Äitini tapasi kirjeissään lähettää minulle elämänohjeitä. Tuo runo (en tiedä kenen) on jäänyt mieleeni. Sitä paitsi minulla on omia kokemuksia siitä, kuinka murheen kirjoittaminen helpottaa. Kirjoitin murheeni päiväkirjoihin aikoinaan.
2008-12-31 @ 15:04Ai niin, onnellista uutta vuotta!
Lämpimästi sinua ajatellen
2008-12-31 @ 15:05Obeesia
Kiitos,Mimosa, samat sanat sulle.
Minä vain hymyilen tuota luomu-unta ajatellessani. Jos toimisi. Olisi ihanaa.
Enää ei vanhat jutut vie yöunia, mutta nyt tää mummuikä taitaa välillä riepottaa hormoonienloppuja ja hikirauhasia ja pitää unen loitolla.
Tuosta minänsä etsinnästä; luulen että olen jo aika lähellä ja ihan mukavalta tuntuu.
2008-12-31 @ 15:11Obeesia, olipas osuva runo, hyvä neuvo meille kaikille.
Minullakin kiertää usein mielessä juuri äidin antamat neuvot ja mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin huomaan niiden viisauden.
Kiitos, kiitos!
2008-12-31 @ 15:14Ritu, tietysti sinullakin on vikoja, olet inhimillinen ja olet ihminen.
Kun joku ihminen, josta pidän, haukkuu ja vähättelee itseään tai alkaa luetella huonoja puoliaan, minulla on tapana vastata: “MITÄ MITÄ MITÄ, etkö olekaan täydellinen, ONKO SINULLA VIKOJA, nyt olen todella pettynyt sinuun ja pistän välit poikki saman tien; itse absoluuttisen virheettömänä ihmisenä en suvaitse muiden pienimpiäkään virheitä enkä vähäisiäkään puutteita…”
Olen sanonut tämän aika monta kertaa pojilleni, joista vanhemmalla on taipumus ruoskia itseään kohtuuttomasti.
2008-12-31 @ 22:16Tulkoon vuodesta 2009 yksi elämäsi parhaista vuosista!
2008-12-31 @ 23:06Outi, niin se on että ollaan kaikki vähän sitä sun tätä. Varsinkin sitä
Marja-Leena, kiitos kauniista toivotuksestasi. Sinullekin paljon lämpimiä ja hyviä päiviä tulevalle vuodelle!
2009-01-01 @ 00:19Minäkin katsoin Meriluodon dokumentin ja mieleeni jäi erityisesti tuo sama kohta. Ja ihmettelin, miten nopeasti hän kirjoitti kirjan. Samoin Waltari sanoo kirjoittaneensa Sinuhen. Aivan uskomatonta.
Kirjoittaminen on meidän henkireikämme, minulla kuvaaminen vielä lisäksi. Kirjoittamalla unohdamme vanhan ja luomme tilalle onnea olemassaolostamme. Sellaista pientä arkista onnentunnetta. Minä en ainakaan kaipaakaan mitään suurta riemua ja riehaa. Pieni kipinä riittää.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA SINULLE!
2009-01-02 @ 12:01Terveisin Leijonainen, nyt Uuna
vad betyder onnellista uutta vuotta?
2009-01-02 @ 14:38Kiitos ja samoin!
2009-01-02 @ 23:32Hyvää ja onnellista tätä vuotta sinulle, Ritu.
2009-01-04 @ 00:14Uuna, tuosta onnesta olen samaa mieltä kanssasi, se on sellaista pientä mukavaa, jonka hankkimiseen ei tarvita kultakortteja ja totta, kirjoitus on mukava henkireikä mutta sinä pääset vielä luomaankin niillä kuvillasi, mahtavaa. Oma luomiseni jää sukkien kutomiseen, mutta hauskaa puuhaa sekin on.
Sattuipa hauskasti, kun kumpikin katsoi saman ohjelman ja reaktiotkin olivat samantyyliset. Kyllä Suomessa on mahtavia kirjailijoita. En tiennyt, että Waltarikin piti huippunopeutta.
Slax32, det betyder gott (lyckligt) nytt år!
Uuna, Slax32, Konvehti ja Celia, kiitos ja paljon
tällekin vuodelle!
2009-01-04 @ 21:53