No niin, minä olen sitten kuitenkin päättänyt jatkaa kertomusta. Jos jätän sen tähän, tuntuu kuin se katkeaisi jotenkin oudosti poikki ja kaikki jäisi ikäänkuin ilmaan roikkumaan. Ei se ainut syy ole. Jos olen rehellinen, voin tunnustaa, että kommentit antoivat ajatukselle paljon lisäpotkua.

Tämä päiväkirja, jonka olen ristinyt onnellisten aikojen sellaiseksi, sisältää huomattavasti vähemmän merkintöjä kuin tuo ensimmäinen alunperin matkapäiväkirjaksi tarkoitettu. Luulen, että tulen siinäkin sekä kirjoittamaan vain puhtaaksi entistä että lisäämään jotain vanhaa mitä mieleeni muistuu.

Muuten alunperin idea kirjoitta netille tuli esikoispojaltani. Olen täällä asuessani kirjoitellut kaikenlaisia juttuja lehtiin ja ollut kirjoittajajäsen Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien liitossa. Osallistuin myös aiemmin usein kirjoituskilpailuihin vaihtelevilla tuloksilla. Eräässä sellaisessa oli teemana lastensadut, ja siinä pääsin jopa kirjan kansien väliin. No joo, poika harrastuksestani tietoisena kehotti vuosi sitten avaamaan oman sivun ja kun hän muutaman kerran oli ylipuhunut minua, suostuin. Olin varma, että kukaan ei koskaan tule tästä viidakosta löytämään juuri minun kirjoituksiani saatikka lukemaan niitä, mutta tämä yhteisö on osoittautunut erinomaiseksi ajatustenjakajaksi sekä kirjoittajana että lukijana.

Nyt sitten esiin tuo vähemmän reissussa räytynyt muistivihko, jossa on merkintöjä yhdeksänkymmentäluvun alusta sen puoleen väliin saakka ja kirjoittamaaan. Ensin on kyllä parannettava kesäflunssa…