Marraskuu -91
- Hei äiti, oven takana on joku alaston mies!
- Älä vaan avaa! Mä tuun kattomaan…
Kiiruhdin ovelle ja kurkistelin ovisilmästä käytävään, mutta en tunnistanut sen takana olijaa. Hain lukulasit ja tiirailin uudelleen ja jopa rupesi näkymään. Rappukäytävässä liikahteli todellakin edestakaisin mies ihan ilkosillaan. Hetken tuijoteltuani tunnistin herran meidän naapuriksemme. Raottelin ovea hiukan ja kysyin mieheltä:
- Mitä sulle on tapahtunu? Kuinka sä tuolla lailla hipsit? Missä sun vaattees on?
- Mulla oli yks nainen kylässä ja se heitti mut omasta asunnostani ulos. Sisälle jäi avaimet ja vaatteet.
- Mites se nyt sillälailla?
- Mä olin paikallisessa viettämässä iltaa ja tapasin siellä naisen. Ruotsalaisen. Se halus lähteä mun mukaani jatkoille ja me tultiin pari tutia sitten meille. Kun oltiin kuunneltu musiikkia ja tanssahdeltukin, siirryttiin makuuhuoneen puolelle. Siellä ei nokka kauaa aikaa kerinnyt tuhista, kun se daami suuttui mulle. Luulin että se tajusi, ettei tää ilta ihan pelkkiin suudelmiin loppuis, mutta se taisi olla eri mieltä. Houkutteli mut eteiseen, avas oven ja heitti pellolle. Tuli sitten ite perässä ja uhkas soittaa poliisit paikalle. Kamalan huudon kanssa se tästä lähti.
» Lue koko artikkeli
Olet tullut luokseni jo monen vuoden ajan. Mukanasi tuot aina lämmön, läheisyyden ja rakkauden ja lähtiessäsi jätät kaipuun.
Haluan kuunnella sinua. Äänesi on välillä kuin kesäillan vieno tuulenvire ja välillä taas vahva kuin ukkosmyrsky. En minä aina sanoistasi välitä, äänesi sen läheisyyden tekee. Olen oppinut kuuntelemaan mielialojasi. Tiedän, milloin ääntäsi väritttää suru ja ahdistus, mutta kuulen myös aina kaiken pohjalla olevan rakkauden.
Sanoit kerran minulle, että sanoilla voi valehdella, mutta sormenpäissä piilee totuus. Olen sitä moneen kertaan miettinyt, viimeksi tänään silitellessäni lapsenlapseni vaaleita kutreja. Oikein tunsin, kuinka sormenpäistäni lähtevä lämpö ja rakkaus siirtyivät tuohon pieneen ihmiseen ja siitä pienokaisesta siirtyi minuun vamasti yhtä paljon hyvänolon tunnetta. Niin käy meidänkin koskettaessamme toisiamme. Aina ei tarvita edes kosketusta, pelkkä katse riittää luomaan jotain maagista, kaunista, sanoin selittämätöntä.
Sinä tulet luokseni vain öisin. Pimeä on sinun aikaasi, päivänvalon saapuessa olet jo kadonnut. Nytkin, kun suunnittelen nukkumaanmenoa, täyttää mieleni onni. Sinä tulet taas. Sinä olet minun oma unimieheni.
Hau hau ja hyvää sunnuntaita teille kaikille. Tämän näköinen minä olin kaksi viikkoa sitten.
Kunhan vielä vähän tästä kasvan, aion kirjoittaa oikein pitkän tarinan teille…
mutta tässä vaiheessa tarvitsen vielä paljon apua.
Onneksi minulla on äiti, emäntä ja monta sisarusta, jotka pitävät minusta huolta ja tuleva emäntänikin käy joka viikko viettämässä aikaa kanssani. Saan kuulemma muuttaa uuteen kotiini jo kahden viikon kuluttua. Vähän jännittää suureen maaailmaan lähtö, mutta äiti kertoi, että muutto kuuluu koiranpennun elämään. Ei, taidanpa lähteä taas nokosille…
Tyttökoira on, mutta nimi puuttuu. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia (siis koiran nimeksi).
lokakuu -91
Olen menettänyt Open, erään parhaista ystävistäni. Opehan seurustelee jo kolmatta vuotta mieskaverinsa Herra A:n kanssa ja siitä miehestä meidän pesäerommekin johtuu. En ole kertonut Opelle, että Herra A on aina silloin tällöin vihjaillut haluavansa heittää vanhan morsiamenesa roskikseen ja ottavansa minut tilalle. Olen luullut, että sellaisen asian kertominen vaikuttaisi jotenkin huonosti meidän ystävyyteemme, joka kuitenkin minun mielestäni oli jo melko lujalla ja luottavaisella pohjalla. Petyin. Petyin ja pahasti.
» Lue koko artikkeli
Olin tässä iltapäivällä netillä surffaamassa, kun ruudusta ponkaisi esiin suurin värikkäin kirjaimin kirjoitettu teksti: “Olet 1000.000 kävijämme ja OLET VOITTANUT KESÄLOMAN FLORIDASSA!” Minähän siitä innostuin ja aloin lukemaan tarkemmin. Näytössä oli voittokoodini ja puhelinnumero, johon piti soittaa neljän minuutin sisällä saadakseen unelmaloman itselleen. Nappasin verkkopuhelimen käteeni ja etsin täältä Amerikkaan menevän suuntanumeron ja sitten painelin suoraan linjoja pitkin voitonjakajien luokse. Ruudussa sekunnit juoksivat alaspäin ja taisi mittari olla jo kahdessa minuutissa, ennen kuin sieltä vastasi iloinen ja reipasääninen nainen. Sain tökeröllä englanninkielelläni esitettyä asiani, ja silloin alkoi tytöllä puhe luistaa. Hän kertoi, että olin voittanut neljän hengen loistoloman Valloissa. Loma alkaisi kuuden päivän ja viiden yön oleskelulla Orlandossa, josta jatkettaisiin Daytona Beachille. Kun siellä olisi vietetty neljä päivää ja kolme yötä, suunnistaisimme Bahamalle , jossa viettäisimme delfiinien kansssa uidesn, tanssien, hyvää syöden ja lekotellen myös kolme päivää ja neljä yötä. Käytössämme meillä olisi koko ajan vuokra-auto, joten matkavarusteisiimme pitäisi kuulua myös kansainvälinen ajokortti. Kaikki tuntui mukavalta. Ajattelin, miten iloisia lapseni olisivat, kun pääsisivät mukaani maailmalle, eikä tarvitsisi maksaa kuin ruokarahat. Taisin sanoa siitä jotain ääneenkin, sillä tyttö sanoi, että hän yhdistää nyt minut henkilölle, jolla on varausnumeroni. Sama esittely jatkui sielläkin ja pääsin seuraamaan suoraan näyttöruudultani noita lomakohteita. Sitten tämä Jody Howardiksi itsensä esitellyt nainen sanoi, että minun pitäisi maksaa varausmaksu etukäteen, koska lomia oli vain rajoitettu määrä ja kysyi Visa-korttini numeroa. Jokin pieni varoituskello alkoi soimaan päässäni ja annoin tiedot sellaisesta kortista, jolla ei saa luottoa ja joka on aina muutenkin tyhjillään. Kun olin latonut hänelle korttinumeron, hän alkoi tivaamaan kortin takapuolella olevaa kolmea numeroa. Niistähän minä en luovu koskaan puhelimessa. Sanoin suoraan, että niitä minä en hänelle anna ja Jody oli vallan ihmeissään. Lopetin puhelun lyhyeen ja soitin tyttärelleni. Olin vieläkin voitonhuumassa ja pelkäsin, että olimme menettäneet jotain suurta ja mahtavaa vain siksi, etten suostunut maksamaan $ 898 varausmaksuina. Sari kertoi, että Aftonbladetissa oli juuri ollut varoituksia moisista huijareista ja kehotti minua soittamaan varalta myös pankkiini. Mikäs siinä auttoi. Soitin Suomeen ja sain kuin sainkin mitätöityä nykyisen korttini ja uusi tulee postissa jonkun viikon kuluttua.
Miten ihminen voi olla näin h****tin tyhmä! Olen kuullut satoja tarinoita noista huijareista ja olin aivan vähällä joutua itsekin huijattujen joukkoon. Tavallisesti olen erittäin varovainen kaikissa tietojeni siirroissa ja tässä minä voitonhuumasssani vain luettelin korttini numerot kuin tyhjää. Jodyn sanojen mukaan saadakseen voiton, olisi varausraha siirrettävä puhelun aikana omalta tililtä heidän tililleen. Aika ovelaa. Jos pankki yrittäisi puhelimitse minua kiinni, se ei onnistuisi, koska linja olisi varattuna kunnes rahat olisivat häipyneet huithemmettiin. Millä niitä sitten penäisi takaisin, kun tiedot olisi luovutettu? Konkurssi oli vain kolmen numeron päässä, mutta toivottavasti opin tästäkin jotain.
Tällainen rahanmetsästys on psykologisesti erittäin hyvin suunniteltu. Kun puhelimessa ottaa vastaan onnitteluja suuresta voitosta ja samalla näyttöruudulta seuraa, mitä kaikkea mukavaa on voittanut, tahtoo järki karata. Toivottavasti muut ihmiset ovat vähän minua viisaampia ja tajuavat, ettei se mikä on liian hyvää ollakseen totta välttämättä totta olekaan.
Kuulin, että sinulla on musta silmä. Et ole kaatuillut etkä törmännyt oveen, vaan rakkaasi on antanut sinulle kestovärin. Tiedän ettet halua tai voi jutella asiasta, mutta toivon että luet tämän ja mietit, mitä olisi viisainta tehdä. Rakkaasi pahoinpitelee sinua säännöllisin väliajoin etkä näy itse tajuavan, miten vakavasta asiasta on kyse. Uskot, että kaikki muuttuu ajan kanssa paremmaksi ja vähättelet asiaa. Kerta kerran jälkeen annat anteeksi ja jatkat arkeasi, kunnes taas saat paistinpannun tai nyrkin kalloosi ja joudut pakenemaan kotoasi. Minä elin kauan samankaltaisessa suhteessa ja kun pääsin siitä erilleen, kirjoitin mielettömän määrän ajatuksiani talteen. Tämä seuraava on luultavasti kirjoitettu melko pian eron jälkeen;
» Lue koko artikkeli
Hei velipoika!
Minun piti kirjoittaa sinulle jo vuosia sitten, silloin kun vielä olit hengissä, mutta koskaan ei ollut olevinaan aikaa. Halusin kysyä sinulta monta asiaa ja myös selittää, miksi toimin niinkuin toimin. Olet aina ollut minulle isoveli, se jolta kysyä neuvoa, se jonka kanssa opettelin elämää, se jota katsoin ylöspäin, se jota rakastin niin että sydämeen sattui, mutta samalla olit arvoitus, piina, riesa. Elit niin eri tavoin kuin me muut sisarukset, enkä koskaan tiennyt, oliko se hyvä vai paha asia.
» Lue koko artikkeli
..ja rauhallinen olo, ettei paremmasta väliä. Vielä jokunen tuntikin sitten joku tuolla sisälläni ajoi minua toimimaan, kirjoittamaan, touhuamaan, mutta nyt tuntuu siltä, että on aika ottaa iisisti, vetää villasukat jalkaansa ja käpertyä muutamaksi päiväksi lukemaan.
Otan oikein ilolla vastaan tämän “mitä se sitten onkin” enkä aseta itselleni minkäänlaisia aikarajoja. Aion nauttia siitä, että kerrankin koti on puhdas, laskut taas maksettu eikä ole tarvetta kiiruhtaa mihinkään. Palailen, kun taas into iskee.
Kun reipas vuosi sitten liittyin bloggaajien suureen joukkoon, ei minulla ollut aavistustakaaan, mistä aikoisin kirjoittaa. Sattuma puuttui peliin ja syyskuussa vuosi sitten alkoi jonkinlainen työsuunnitelma hahmottua päässäni. Päätarkoitukseksi tuli saada kirjoitettua lapsilleni testamentti eli kirjoittaa heille ymmärrettävään muotoon vanhoja päiväkirjojani. Kuvaus on tietenkin vain minun puoleltani ja isän näkemys asioista on varmasti aivan toinen. Aikuiset lapset ymmärtävät, että asiassa on aina kaksi puolta, joten en edes yritä selvitellä exän ajatuksia menneistä.
Luulisi, että jo kauan sitten eletty elämä on ja pysyy menneisyydessä eikä vaikuta enää tähän päivään, mutta kyllä sieltä aina hiukan vaikutteita tulee. Nyt on taas menossa kausi, jolloin entisen puiminen tuntuu liika raskaalta ja on siis paussin aika. Päiväkirjat saavat nyt olla jonkin aikaa poissa näkyviltä ja eletään tätä päivää.
» Lue koko artikkeli
Jo aikapäiviä sitten vieraillessani Leijonaisen blogissa, jäi mieleeni tällainen haaste, jonka itse kukin voi tästä napata ja toteuttaa jos siltä tuntuu.
1. Ota lähellesi kynä tai lehti.
2. Sulje silmäsi.
3. Haparoi sanoja kohti.
4. Tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle.
5. Minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. Kerro se blogissasi.
7. Haasta leikkiin niin monta kuin tahdot.