Olen elänyt yli 50 vuotta siinä uskossa, että olen nainen. Sen mukaan olen pukeutunut, käyttäytynyt ja tominut. Nyt olen kuitenkin jo kahdesta paikasta saanut ihan kirjeitse tietoa, että taidan sittenkin olla mies. Olen melko nopea oppimaan uusia asioita ja myös hyvin sopeutumiskykyinen, joten ensin vain kirota päräytin ja sitten oivalsin, että lapsillani on nyt sitten kaksi isää ja lastenlasteni mummusta tuli vaari. Mukavaa. Vaihtelu virkistää. Mutta olenpas minä tyhmä! Olisi pitänyt arvata asioiden oikea laita jo silloin nuorena, kun pojat sano mulle että kuule Ritu, sä oot sitten hyvä jätkä.
» Lue koko artikkeli
Syyskuu -91
Onhan ollut kesä. Sen alussa haaveilin parin viikon lapsivapaasta ja mahdollisuudesta kerrankin saada ladata patterit ihan rauhassa, mutta kyllä virtaa on kulunut enemmän kuin sitä on tullut. Pää on ihan sekaisin kaikista tapahtumista, mutta lapset onneksi pitävät huolen siitä, että arkirutiini säilyy ja tulee tehtyä kaikki pakolliset kuviot.
» Lue koko artikkeli
Elokuu -91
- Kukahan meistä kuolee seuraavaksi?
- Luultavasti minä. Mulla on niin paha astma, ettei töiden teosta tahdo tulla mitään.
- Kyllä se on kuule Juuso, joka seuraavaks veivinsä heittää. Sehän juo täyspäiväsesti.
- Niin, saattaapi olla. Ihmemies se kyllä on. Ikäsä juonu ja laiha ku mikä. Ei oo kalijamahhaa.
Kuuntelin velipoikieni juttelua matkalla Laurin siunaustilaisuuteen. Mietteeni kulkivat samaa rataa kuin heidän puheensa. Joku muisteli, että meillä oli lapsuusaikana ollut toistasataa sormea ruokapöydän ympärillä ja soppakattilakin oli ollut vähintään kymmenlitrainen. Oli siinä äidillä ollut kokkaamista.
» Lue koko artikkeli
Tämä asunto tuntuu niin tyhjältä ja hiljaiselta lähtösi jälkeen. En minä yksinäisyyttä pelkää, päinvastoin, viihdyn oikein hyvin vain itseni seurassa, mutta sinun kanssasi aika kuluu niin hupaisasti.
Ei uskoisi, että kaksikymmentäviisi vuotta sitten olit juuri oppinut seisomaan tukea vasten ja aloit olla samankokoinen kuin ikätoverisi. Sinähän synnyit kolme kuukautta liian aikaisin ja ikäiseksesi olit todella suuri, peräti 1.540 g painava ja pituutta sinulla oli kokonaiset 42 cm. Elämäsi ensimmäiset kaksi kuukautta vietit nunnien ylläpitämässä Mater Mothers Hospitalissa ja kuukautta ennen laskettua aikaa saimme tuoda sinut kotiin. Olit niin pieni, ettei mistään löytynyt sinulle sopivia vaatteita ja niinpä saimmekin aluksi pukea sinut pappilan Liisan nukenvaatteisiin.
Sinä et oikeastaan koskaan opetellut kävelemään, vaan lähdit jalkeille päästyäsi suoraan juoksemaan. Ensiaskeleesi otit pudottuasi huoneesi ikkunasta sen alla olevaan teepensaaseen ja samanlaisella vauhdilla olet kirmaissut elämäsi läpi. Sinua on aina kiinnostanut ihmisten erilaisuus ja murrosiässä ollessasi jouduin useaan otteeseen tulemaan kouluusi keskustelemaan kiinnostuksesi kohteista. Muistatko, kun sinä kuuntelit Hare Krishnaa, kun muut nauttivat hevistä? Entäs se kausi, kun sinua kiinnosti saatanismi ja minä jouduin rehtorisi puhutteluun?
Yhdeksäntoistavuotiaana muutit ensimmäisen kerran kotoa pois. Sinusta tuntui, että olit suuri ja viisas ja uskallat tehdä mitä vain. Olit jo paria vuotta aiemmin kokeillut salaa miltä humala tuntuu ja nyt halusit ottaa selvää vahvemmista aineista. Lukion päätäjäisissä olit jonkun kaverisi kotihipoissa polttanut hassista ja huomasit, että se sopi sinulle. Pilven polttelu jatkui kaveripiirissäsi ja vaikka kävitkin usein moikkamassa minua, et ollut enää oikein läsnä. Minä luulin, että olit niin rakastunut johonkin tyttöön, ettet kuullut puheitani, mutta sinäpä olitkin jo kiinni huumeissa, paljon hassista vahvemmisssa.
» Lue koko artikkeli
Tämän poimin Obeesialta käydessäni siellä aamulukemisilla
Olitpa uusi tai vanha kommnentoija, niin haluaisin kuulla sinusta =) Ketkä blogiani lukevatkaan?
1. Jätä kommentteihin muisto minusta. Ei ole yhtään väliä sillä, olemmeko uusia vai vanhoja tuttavuuksia,
elävässä elämässä nähtyjä vai virtuaaliystäviä, kommentoithan kuitenkin ja kerro myös itsestäsi jotain.
2. Kopioi tämä sitten omaan blogiisi ja katso kuinka monella on muistoja sinusta.
Lisätäämpäs tässä meille mummoille pojan antama linkinteko-opastus:
a href”=http://tähänosoteesim.w.vuodatus.net /”>ja tähän blogin nimi
Linkin alkuun laitat ilman välilyöntiä < ja loppuun sama toisinpäin>,jätin ne vain pois, koska jos linkki olisi täydellinen, siitä näkyisi vain “ja tähän blogin nimi.”
Appelsiinin tuoksun kautta kulki lukumatkani tänään Päitsylin päähänpistoihin, josta löytyi seuraava meemi, jonka ideana on vastata joka kohtaan oman nimen tai nimimerkin alkukirjaimella alkavalla sanalla;
Olen: Ritu
Haluan: rutistaa rakkaitani
Minulla on: reilusti runsasmuotoisuutta
Toivon: riittävästi rakkautta
Vihaan: raukkamaisia roistoja
Pelkään: rumia rottia
Kuulen: rajua rokkia
Pohdin: riemulla ristisanatehtäviä
rakastan: runojen rustaamista
Minuun koskee: ristiselkään rutosti
Minä aina: riipustelen röpellyksiä
Minä en ole: romanttinen ritari
Laulan: rumasta rusinasta
Itken: roimasti riemusta
En ole aina: reipas rillipää
Millä kirjaimella sinun tarinasi alkaa?
Sydämelliset kiitokset Terrille, joka sekä yllätti että ilostutti minua tällaisella hienolla logolla ja päästi minut seuraamaan remonttia, jota teidänkin kannattaa käydä vilkaisemassa.
Nyt minulla on sitten ilo ojentaa tätä eteenpäin, mutta ensiksi plakaatin mukana tulevat käyttöohjeet:
1. Voittaja saa laittaa logon blogiinsa
2. Linkitä blogiin, josta palkinnon sait
3. Nimeä vähintään seitsemän muuta blogia palkinnon saajiksi
4. Laita noiden blogien linkit sivuillesi
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit
Seuraan suurella mielenkiinnolla monia blogeja ja kiitoksena kirjoittajille ojennan logon seuraaville kirjoittajille:
ja sitten vielä tyttärelleni, vaikka minua syytettäisiinkin nepotismista.
Tahtoisin kiittää kaikkia yllämainittuja bloggaajia (ja teitä muitakin) monista mielenkiintoisista ja ajatuksia herättävistä lukuhetkistä ja samalla ojennan mielikuvitusruusun myöskin omille lukijoilleni. Kunhan rikastun ja saan ostettua kameran, laitan kuvankin mukaan.
Edit: En tällä kertaa halunnut pyytää lapsilta apua kuvansiirrossa ja noinhan siinä sitten kävi. Nyt saatte valita haluatteko tuollaisen modernin version vai käyttekö nappaamassa Terriltä alkuperäiskuvan.
Elokuu -91
Joskus tuntuu, että elämässä tapahtuu niin paljon asioita, että sitä on kuin sivustakatselija. Pakolliset hommat, kuten koti, työ ja lapset on kuitenkin aina hoidettava. Vaikka yksinhuoltajana oleminen on sekä taloudellisesti että henkisesti luultavasti yleensä kovempaa kuin kaksinhuoltajuus, en vaihtaisi tätä nykyistä olotilaani edes elämään jonkun hyvän miehen kanssa. Matista eroon pääsy on ollut kuin astuisi hämärästä ja täynnä kummituksia ja menneisyyden haamuja olevasta syksyisestä huoneesta kevätkesän valoisuuteen. Nyt tämä valoisuus on kuitenkin hieman hämärtynyt.
» Lue koko artikkeli
Heinä-elokuu -91
En tiennyt, että Matti istui pidätyssellissä samaan aikaan kun me Niinan kanssa valvoimme kotona. Juttelimme kaikesta, menneestä ja tulevasta ja tarkoituksenani oli saada tyttö kertomaan tapahtumie tarkan kulun omin sanoin ja rauhoittuneena. Muutaman kaakaomukillisen jälkeen Niina alkoikin keventämään sydäntään.
» Lue koko artikkeli
Heinäkuu -91
Nyt kaikki lapset ovat taas kotona ja tuntuu siltä kuin elämäni ensimmäinen lapsivapaa kesäloma kuuluisi jonnekkin hamaan menneisyteen. Eihän siitä ole kulunut kuin eilut pari viikkoa, mutta viime päivät ovat taas olleet niin täynnä tapahtumia, että ajantaju on jotenkin hämärtynyt.
» Lue koko artikkeli