Olin tänään pyykkituvalla. Sinne päästäkseen on käveltavä pihan läpi, ylitettävä katu ja käveltävä toisen viisikymmentä metriä pitkän pihan läpi. Matkan taitan aina täyteen lastattujen lastenvaunujen kanssa, koska en millään jaksaisi raahata monta Ikean kassillista likapyykkiä ja pesupulveria ja huuhteluainetta noin pitkää matkaa. Olen asunut tässä tilapäisasunnnossa pian kolme vuotta ja sinä aikana oppinut tuntemaan monta naapureistani ja osasta heistä on tullut jopa ystäviäni. Pyykkipäivinä tapaan usein heitä joko tuvalla tai matkalla sinne, niin tänäänkin.
» Lue koko artikkeli

Heinäkuu -91

Pojat oli Suomessa kaksi viikkoa ja kolme päivää. Takaisin tullessaan heillä ei ollut yhtä ainutta uutta ja hyvää vaatetta joita pakkasin matkaan, vaan joitain vanhoja pieniä viimevuotisia resuja. Kun kyselin Matilta asiaa, hän ei ollut tietääkseenkään mitä oli tapahtunut. Epäili, että vaatteet olivat jääneet mummin pyykkikoriin tai että minä muistan väärin ja löydän kyllä ne kaikki, kunhan viitsin katsoa minne olen ne laittanut. Olisi pitänyt olla viisaampi ja pakata vain laivamatkaa varten jotain parempaa. Nyt on sitten taas edessä vaatteiden suurostokset ja on turha kuvitellakkaan, että isänsä osallistuisi mihinkään kustannuksiin.
» Lue koko artikkeli

Heinäkuu -91

Mulla on helvetinmoinen morkkis. Mä olen sekoillut ja kunnolla. Lassen kanssa vietin aivan hurjan yön ja tulin vasta pikkutunneilla kotiin. Se ajo mut perille polkupyörällä, kun ei uskaltanut autonrattiin juhlimisen jälkeen. Anneli jäi vielä sinne ja siitäkin jäi paha olo. Yleensä sääntönä on, että minne yhdessä lähdetään sieltä myös yhdessä tullaan kotiin. Yritin herätellä sitä ainakin tunnin verran, mutta sitten oma olo alkoi olla niin huono ja krapulainen, että oli pakko päästä omaan sänkyyn ja oman peiton alle. Koirakin oli joutunut olemaan koko yön yksin kotona ja tietenkin se piti käyttää ulkona ennen maatamenoa. Horjuskelin sen kanssa urheilukentän laidalle ja kun se kakkas, mä oksensin, hyi olokoon!
» Lue koko artikkeli

Kesäkuun loppupuoli -91

Nyt minä olen saanut elämäni aivan sekaisin. Kun koko muu porukka lähti Suomeen pariksi viikoksi, mulla oli tarkoitus käyttää aika hyvin. Ensitöikseni aioin suursiivota koko huushollin, sitten käydä läpi kaikki vaatteet ja järjestää vaatekomerot ja sitten kun kaikki olisi siistiä, oli tarkoitus syventyä matikkaan. Eihän noista hommista ole tullut mitään, kun olen koko ajan ollut liesussa.

Heti ensimmäisenä vapaailtana lähdin koiran kanssa pururadalle ja aivan varmasti ajatelin vain tehdä kunnon lenkin ja heti kotiin tultuani mennä ajoissa nukkumaan, että ehtisin saada hommat hyvälle mallille alkuun. No, Affehan oli tietenkin koiransa Ludden kanssa lenkillä. Koska minulla ei ollut nyt kiire kotiin huoltohommiin, lähdimme kävelemään eräälle kaukaiselle metsäniitylle, jossa koirat saisivat juosta vapaana ja me voisimme istua ja jutella oikein sydämen kyllyydestä. Istuimme vierekkäin kivellä ja ilta oli kaunis ja leppeä. Aurinko paistoi ja perhoset lentelivät sen lämmössä sekä niityllä että vatsassani. Yritin olla niin kuin en olisi mitään outoa tuntenut, mutta kun Affe laittoi käden poskelleni ja hellästi käänsi pääni kohti häntä, lehahdin aivan punaiseksi. Affe aloitti juttelun:

» Lue koko artikkeli

Toissapäivänä

Aamuvarhaisella jo ennen kukon kiekumista heräsin siihen, kun joku soitteli ovikelloa ja huuteli postiluukusta mun nimeäni. Oletin, että siellä on joko pojat tai sitten joku hyvä hädässä oleva tuttava, sillä ei täällä yleensä koskaan kukaan aamusta huutele oven takana, ellei ole erittäin tärkeää asiaa. Kiskaisin nilkkoihin saakka ulettuvan yöpaidan päälleni ja menin vielä unesta tokkuraisena avaamaan tulijalle ovea tarkastamatta ovisilmästä, kuka siellä oikein kuikuilee.
» Lue koko artikkeli

Tästä olisi oikeastaan pitänyt tulla kommentti yhdelle hädässä olevalle ystävälleni, mutta eihän sitä voi kovin pitkää sepustusta toisen tekstin perään laittaa, joten tulkoonpa ajatukseni ulos näin. Ensin vähän taustaa. Minähän kirjoittelen noita vanhoja päiväkirjojani puhtaaksi ja koska kyse on juuri vanhoista asioista, kuulun siihen joukkoon, jonka avio-ongelmat ja eron jälkeiset vaikeudet ovat jo taakse jäänyttä elämää. Olen kuitenkin pitkin kirjoitusvaihetta huomannut, että vieläkin on ollut pieniä jäämiä vanhasta ja nekin tulee onneksi nyt käytyä perusteellisesti läpi ja läpikäymisen jälkeen ne joutavatkin lopullisesti roskakoriin.
» Lue koko artikkeli

- Mitä sulle on oikeen tapahtunu?

- Miten niin?

- No kun oot tuon näkönen. Jotenki nuorempi kun ennen ja muutenki hyvännäkönen.

- Oi, kiitos…

Keskustelu käytiin kapakassa ystävättäreni kanssa , jota en ollut tavannut muutamaan vuoteen. Harmitti vähän jälkikäteen, kun en osannut vastata mitään. Nyt kun olen asiaa mietiskellyt, olen tullut siihen tulokseen, että hyvä olo näkyy päällekkin päin. Tietenkin asiaan vaikuttaa myös se, että saan nykyään meikata ja pukeutua niin kuin itse haluan ja sellainenhan tuo lisää itsevarmuutta. Matin kanssa ollessa piti aina näyttää saunapuhtaalta ja pukeutua säkkimäisiin mummuvaatteisiin.
» Lue koko artikkeli

Kesäkuu -91

Olen juossut vanhempien varteissa tämän viikon ja ensi viikolla on kolmet koulun päättäjäiset ja sitten alkaakin kesälomat. Kaikki lapset ovat pärjänneet hyvin eikä kenenkään kohdalla ole mitään suurempia ongelmia. Omakin koulu loppuu kesäksi ja saan olla kotona elokuun puoleenväliin saakka, tosin minun pitäisi lukea ja tenttiä yhden vuoden matikka loman aikana. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, lähtevät pojat isänsä kanssa Suomeen mummolaan ja Niina lähtee kuukaudeksi mun siskoni luo lapsenpiiaksi.
Siskolla ja sen miehellä on omakotitalo rakenteilla ja ne joutuu asumaan äidin luona kuukauden siinä vaiheessa, kun niiden entinen asunto on myyty mutta uusi ei ole vielä asumakelpoinen. Jos saan porukan liikkeelle yhtä aikaa, minulla on mahdollisuus ensimmäistä kertaa elämässäni olla parin viikon ajan aivan yksin ilman kenenkään muun kuin koiran ruokkimista.
» Lue koko artikkeli

Toukokuu -91

Niina oli kaksi viikkoa sitten maailman yksinäisin ja hyljätyin ihminen, jonka tulevaisuuskin oli tuskaa täynnä, mutta nyt tyttö on taas kerran vastarakastunut. Ensimmäinen hyvä merkki oli, kun hän viikko sitten halusi uudet vaatteet discoiltaa varten. Sillä asulla oli sitten hurmattu uusi poikaystävä, joka harrastaa nyrkkeilyä. Niinakin on päättänyt aloittaa saman harrastuksen ja unohtaa kokonaan ratsastuksen. Hassua, mutta Niina sai iltatyön samasta discosta, jossa itse olin töissä seitkytluvun loppupuolella.
» Lue koko artikkeli

Mitä tekisitte, jos teillä olisi mahdollisuus heittää kaikki vanha ja kulunut vaate pois kaapeistanne ja täyttää ne tuliterillä moderneilla laatutuotteilla? Hyppisitte tietenkin ilosta, ettekä oikein tietäisi, mistä aloittaistte ja aina silloin tällöin jonkun rakkaan vanhan rievun kohdalla pysähtyisitte muistelemaan menneitä, vai? Tuntuu unelmalta, eikö, mutta joskus unelmatkin voivat toteutua…
» Lue koko artikkeli