Poikien isä on tullut käymään rapakon tälle puolelle. Pojillehan on aina hauskaa tavata isäänsä ja tiedän että hänkin voi paremmin, kun tapaa lapsiaan ihan nokakkain. Onhan heillä jatkuva puhelinyhteys keskenään, mutta ei se tietenkään vedä vertoja tapaamiselle. Vanhimman Pojan Kaksivuotias Tytär on varmaankin myös isosisänsä silmäterä ja miniäänsä exä on tietenkin kaivannut koko kesän. Äitinä minun kuuluisi tuntea pelkkää hyvää mieltä näistä tervehdyskäynneistä, mutta kyllä nämä tuntemukset värittyvät monella muullakin ajatuksella.
» Lue koko artikkeli

Toukokuu 1991

Niinan sydän on murtunut. Sillä oli suuri rakkaustarina yhden Micken kanssa ja nyt on välit poikki. Tyttö tuijottelee tyhjyyteeen, silmät on itkusta punaiset ja kynä juoksee paperilla niin että savu vain nousee. Sillä on ihan sama tapa kun mullakin tään kirjottelun suhteen. Jo ihan pienenä se lähetteli mulle kirjelappusia ja nyt isompana purkautuu asiat runomuodossa. Nyt meillä on ollut herkempi ja läheisempi kausi ja minä olen saanut silloin tällöin kurkistaa runojen kautta tytön sieluun sisälle, mutta tuota tuskaansa se ei halua minun kanssani jakaa. Muistan kyllä miten katkeraa oli, kun omat välit meni ensimmäisen poikaystävän kanssa poikki ja muistan senkin että rakastuin jo parin viikon kuluttua erääseen toiseen, mutta ei sellaiset puheet taitaisi Niinaa nyt lohdutta. Niina elää niin täysillä tätä päivää ja tätä menetystä, että se ei omassa mielessään edes näe tulevaisuutta saatikka sitten uutta rakkautta.
» Lue koko artikkeli

Vaikka meidän virallisesta avioerosta on jo yli kaksi vuotta, pitää Matti minua edelleenkin ainakin toisen tossunsa alla. Kun olen koulussa tai harrastuksissa, tunnen yleensä itseni vapaaksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi, mutta usein kotia kohti saapuessa iskee ahdistus päälle. Kun astun keskustan kohdalla ulos bussista ja joudun ohittamaan Matin asunnon, mietin aina näkeekö hän minut ikkunoistaan tai tuleeko hän vastaan kadulla. Tänään ahdistaa erikoisen paljon, oikeastaan v-tuttaa se mies ja sen touhut. Pojat oli siellä viikonlopputapaamisessa ja kotiin tullessa huomattiin, että Markuksen melko uudet silmälasit oli jääneet sinne. Ensin poika itse kävi kyselemässä niitten perään, mutta kun ei löytynyt, oli minun soitettava. Matti ei ollut tietääkseenkään koko tapahtumasta ja yritti vetkuttaa ja venyttää puhelua kysellen melkein mun alushousujen värinkin. Se kuvittelee, että minä olen edellenkin sen omaisuutta. Silmälasit ovat jäljettömissä ja taas tulee parin tonnin ylimääräinen menoerä, johon Matti tietenkään ei osallistu. Voi kun lapset joskus olisivat niin isoja, ettei enää tarvitisi pitää minkäänlaista yhteyttä siihen jätkään.
» Lue koko artikkeli

Kevätkesä -91

Pääsin sittenkin aloittamaan opiskelut jo tammikuussa. Jos nää pakolliset perusjutut sais luettua parissa vuodessa, jatkoja vois ajatella kun Niina tulee täysi-ikäiseksi. Töistä saan tarvittavan määrän vapaata ja perheen toimeentulo on nyt opintolainan ja muiden tukien varassa. Kyllä rahat saa riittämään, kun käyttää hyväkseen kaikki tarjoukset ja valmistaa ruuan alusta saakka itse ja aina tinkii omista menoistaan kaiken mahdollisen. Ja pimeitä töitä saa aina. Nytkin hoidan Niinan kirjanpidon ja täyttelen kaikenlaisia kaavakkeita ihmisten avuksi. Niinalta tulee tuntitaksa, mutta muut maksavat vähän mitä sattuu. Eikka maksoi eilen mustikoissa! Sain kokonaisen läjän pakastettuja ja puhdistettuja viimekesäisiä marjoja, ihanaa. Hävetti kyllä ottaa vastaan kun se toi niin paljon, mutta heti kyllä tuli sieraimiin mustikkapiirakan tuoksu.

» Lue koko artikkeli

Aamupäivällä kävin taas lukemassa kaikenlaisia mukavia juttuja netiltä ja osallistuin (taas) eräänlaiseen testiin. Sen tarkoituksena on selvittää nettiseikkailujeni kautta, olenko nainen vai mies. Sain tuloksen, jonka mukaan en ole todennäköisesti kumpikaan, vaan 50% mahdollisuudella olen joko tai. Järkyttävää. Olen kyllä melko lyhythiuksinen, mutta muodoissa löytyy niin että laihat itkee.
» Lue koko artikkeli

Tällä mielellä ei kannattais ruveta kirjottamaan mitään. Ulkona sataa vettä, on harmaata ja pilvistä, jotenkin rupsahtaneen näköstä, ihan niin kun mun mielialakin. Ei pitäs valittaa, kun kaikki on kuitenkin aika hyvin. On koti, on ruokaa ja kaikki välttämätön. Mutta kun huomenna on elokuun kolmas. Elokuun kolmas on paha päivä. Viime vuonna se oli hyvä päivä. Sillon oltiin kaiki sisarukset ja paljon muutakin sukua koolla äidin kahdeksankytvuotispäivillä ja suunniteltiin jo tämän vuotista tapaamista. Sillon ei tiedetty, että äiti jättäisi tämän maailman samana päivänä kun me muut muutettiin kellot kesäaikaan. Me muutettiin kesään ja äiti taivaaseen. Äiti, mulla on niin ikävä sua!
» Lue koko artikkeli

Kevät -91

No niin, nyt asutaan tässä uudessa paljon tilavammassa asunnossa. Jokaiselle lapselle on oma huone ja minun huoneeseeni on peräti erillinen sisäänkäynti ja siellä on pieni keittokomero jääkaappeineen kaikkineen sekä oma suihku/wc. Anneli, jonka mies kuoli, asuu meitä vastapäätä ja voidaan vaan parvekkeiden kautta huudella huomenia toisillemme.
» Lue koko artikkeli

Kevät 1991

Kun me muutettiiin tähän asuntoon lasten kanssa vajaat pari vuotta sitten, luulin että meillä olisi viimeinkin koti, paikka josta ei koskaan tarvitse lähteä ketään karkuun eikä muuttaa kovin nopeasti pois. Nyt olemme kuitenkin pakkaamassa taas yhtä muuttoa varten.
» Lue koko artikkeli

Olo on tässä parin viimeisen viikon aikana ollut tosi outo. Kun koirani pari kuukautta sitten joutui muuttamaan eläinten taivaaseen, jäivät lenkit vähiin, mutta ruoka kyllä maistui entiseen tapaan. Painonnousuhan siitä tuli ja reipas, seitsemän kiloa! Luulin että olotilani on tämän pulleuden vuoksi outo ja että kroppa valittaa liian vähäistä liikkumista.

Koska vapaa-aikaa on nyt huomattavasti enemmän, olen lueskellut netiltä ihmisten kirjoituksia elämäänsä liittyvistä tapahtumista ja ajatuksista. Eräs nainen käy läpi raiskauksesta johtuneita tunteita ja luulin että yksi niistä jutuista vaikutti minuun masentavasti, koska yksi tarinan karmea yksityiskohta vaivasi mieltäni ahdistukseen saakka usean päivän ajan.

Asun erittäin hyvin suunnitellussa 40 neliön asunnossa, joten pienen kokonsa vuoksi kotini on nopeasti sotkettu mutta myöskin siivottu. Viime aikoina olen pinnannut kaikesta siivoamiseen liittyvästäkin ja just nyt kun kirjoitan tätä, lintsaan pyykkituvalta. Ruokaa en ole valmistanut ollenkaan, vaan hakenut kaupasta mikrosapuskaa ja jos olen ollut oikein reipas, tehnyt siihen lisäksi salaatin.

Eilen minulla oli lääkärissäkäynti ja siinä muun tutkimuksen ohessa tohtori sanoi, että minulla on erittäin pahaksi mennyt keuhkoputken tulehdus ja lääkitykseksi tuli mm. antibioottia. Tohtori kysyi, kuinka kauan olen sairastanut tätä, mutta kun kerrroin etten ole sairastanut ollenkaan vaan tuntenut vain omituista ja saamatonta oloa, hän neuvoi seuraavan kerran tulemaan tarkastukseen heti kun omituinen olo on ollut viikon verrran päällä. No, katsotaan nyt, onko antibioottihoito oikea apu minun masennuksenhoitoon!