Kävelen yleensä täältä kotoa keskustaan, mutta tänään oli yli kolmekymmentä astetta lämmintä eikä tuulevirettäkäään käynyt koko matkalla bussipysäkille saakka. Niinpä astuin kyytiin muiden mukana ja hyvin matkan alku meni. Toisella bysäkillä kyytiin astui nainen, jonka kuukausikorttia kuljettaja halusi tutkia hieman perusteellisemmin. Kun kortista ei mitään vikaa löytynyt, pääsi nainen paikalleen istumaan, mutta sama rulianssi alkoi kun hänen tyttärensä näytti kännykästään varatun matkan. Bussikuski pysäytti moottorinkin ja siinä me kaikki hikisinä toivoimme matkan jatkuvan pian. Kuljettaja huomasi tytön luvan vanhaksi ja bussi seisoi siinä kunnes uusi matka oli tilattu. Ensin hän kyllä valisti tyttöä kovalla ja meille kaikille kuuluvalla äänellä, että lupa ei sitten oikeuta koko loppu vuoden matkoihin. No matkaan lähdettiin, mutta kyllä siinä jupinaa riitti ja oli syytäkin, sillä kelvollisen kortin haltija oli

a) nainen
b) pakolainen
c) afrikkalainen
d) erittäin ylipainoinen

Kuljettajamme oli ruotsalainen ja kun hän keskusteli näiden molempien afrikkalaisnasten kanssa, hän muutti puhetyylinsä seelllaaiisssseeeeekkssii hiiiitaaaaksiiii, että hänen mielestään tyhmänkin pitäisi ymmärtää. Loppumatka menikin sitten ilmeisesti kuljettajan mieliksi valkoisten ja laihanpuoleisten ihmisten matkalupien tarkastukseen eikä niitä tietenkään tarvitse kuin vilkaista ja heittää vielä jonkun hauskan kommentin. Tälläisstä tämä tasa-arvo tässä maassa tänään oli.

Olen jo kauan halunnut kirjoittaa ikimuistoisesta Suomenmatkastamme, jonka viime kesänä teimme tyttäreni kanssa. Tarkoitus oli mennä sekä äidin 80-vuotissynttäreille että tapaamaan sisaruksia perheineen.

Matka alkoi heti pahaa enteilevästi. Kun olimme tyttären kanssa siirtymässä autoon, jonka piti viedä meidät satamaan, irtosi vastaostetusta matkalaukustani pyörä tukineen. Koko reissun ajan matkalaukku kallisteli ja keikkui mutta sisältö pysyi ehjänä. Kun saavuimme satamaan lahtötarkastukseen, odotti seuraava vastoinkäyminen. Matkamme oli Viking Linen mukaan varattu edellisillalle. Se ei kuitenkaan voinut pitää paikkaansa, silä olin soittanut monta kertaa ja yrittänyt siirtää matkaa aiemmaksi siinä kuitenkaan onnsitumatta. Selittelin, anoin, kerjäsin ja kiukuttelin, kunnes kuitenkin saimme kaksi maihinnousukortttia ilmaiseksi ja pääsimme siirtymään laivaan. Olin saanut tyttären suostuteltua matkaan loistoristeilyllä, jonka minä tarjoaisin. Meillä piti olla
A-kannella loistohytti, illallinen seisovassa pöydässä ja aamiainenkin varattuna, mutta …
» Lue koko artikkeli

No niin, minä olen sitten kuitenkin päättänyt jatkaa kertomusta. Jos jätän sen tähän, tuntuu kuin se katkeaisi jotenkin oudosti poikki ja kaikki jäisi ikäänkuin ilmaan roikkumaan. Ei se ainut syy ole. Jos olen rehellinen, voin tunnustaa, että kommentit antoivat ajatukselle paljon lisäpotkua.
» Lue koko artikkeli

Helmikuu -91

En ole jaksanut kirjoittaa mitään pitkään aikaan. Luulin, että kun ero on selvä, elämäkin muuttuisi paljon helpommaksi, mutta niin ei käynyt. Matti on yrittänyt kaikin tavoin pilata elämääni.

Sen viimekesäisen sosiaalitätin meillä käynnin jälkeen niitä tuli vielä monta. Kerran viikossa sieltä otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että taas on tullut ilmoitus. Lopuksi oli ryhdyttävä toimenpiteisiin ja jouduimme puolen vuoden ajan käymään “keskustelutilaisuuksissa”, joissa lastenvalvojan lisäksi oli läsnä joku psykiatri. Koko homma oli suurta sirkusta. Matti tuli sinne mukanaan milloin mitäkin todisteita minun holtittomuudestani. Lopuksi ystäväni kyllästyivät moiseen hommaan ja kirjoittivat lastenvalvojalle oman mielipiteensä minusta ja minun kelvollisuudestani. Koska sosiaalissakin huomattiin, että kirjeet ja Matin puheet ovat täyttä sontaa, sieltä nykyään vain ilmoitetaan minulle, että taas on tullut uusi kirje ja sekin revitään reagoimatta siihen mitenkään. Olen saanut selville, että Matti maksaa ihmisille ilmoituksista yhden kapakkaillan tai 500 kruunua.
» Lue koko artikkeli

Kesäkuu -90

Matti on ostanut itselleen osakehuoneiston tämän kaupungin kalleimmasta paikasta. Asunto sijaitsee ihan keskustassa ja sinne on meiltä matkaa vain noin viitisenkymmentä metriä. Koska Matin keittiön ja olohuoneen ikkunat ovat suoraan meidän olohuonetta vastapäätäm mutta kymmenen metriä korkeammalla, sillä on tänne hyvä näkyvyys. Kun pojat kertoivat että isänsä seuraa meidän touhuja ikkunoidensa kautta kiikarin avulla, en ollut uskoakseni niin hullua juttua. Nyt uskon. Levittelin parvekkeen pyykkinarulle lakanapyykkiä kuivumaan. Pari tuntia sen jälkeen soi puhelin ja Mattihan se siellä oli.

- No minä täällä. Missäs pojat on?

- Jossain pihalla kaverien kanssa.

- Etkö sitä ees tiiä, saatanan huora. Ja sulle jäi niitten huolto, ymmärrätkö, huolto!

- Isot pojathan ne jo on. Ei kai niitten perässä…

- Ja mikä saatanan jätkä sinne on muuttanu? Seisoi aamupäivälllä parvekkeen ovea vasten!
» Lue koko artikkeli

19.3.1990

Tänään on ollut yksi elämäni tärkeimmistä ja merkittävimmistä päivistä. Olin meidän avioero-oikeudenkäynnissä ja vaikka juttu olikin hankala käsiteltävä, suorastaan kiehun mielihyvästä, sillä olen lopultakin vapaa. Enää koskaan kellään ei ole oikeutta määräillä minua, lyödä minua, haukkua minua, raiskata minua - minähän olen vapaa!
» Lue koko artikkeli

joulukuu -89

Tämä syksy on ollut ihanaa aikaa. Lapset ovat saaneet nauttia elämästään niin kuin lasten kuuluukin ja viime kesäiset jutut tuntuvat kaukaiselta painajaiselta. Joka päivä meillä on kotona joku heidän kavereistaan pelaamassa Nintendoa tai touhuamassa jotain muuta mukavaa ja omat lapsetkin uskaltautuvat jo kyläilemään kavereidensa luokse. Onpa sattunut muutaman kerran niinkin, että ovat kaikki olleet menossa yhtä aikaa ja minä olen saanut lukea tai kirjoittaa jopa keskellä päivääkin.

Kumma juttu, joulu on ohi ja ilmat ovat aivan syksyisiä. Vettä sataa päivittäin ja kaksi pimeää vastakkain erottaa pienen päiväpilkahduksen toisistaan. Saisi sitä lunta tulla nyt eikä vasta sitten, kun kevät saapuu. Kun kevät saapuu…ihanaa, silloin mulla on jo ero valmiina.
» Lue koko artikkeli

syyskuu -89

Olimme tänään Matin kanssa sosiaalitoimiston tiloissa olevassa perheoikeudessa selvittelemässä lasten tapaamisoikeuksia ja huoltajuutta. Meitä haastateltiin sekä yhdessä että erikseen ja tulosten perusteella lastenvalvoja antaa oikeudenkäyntiin suosituksen huoltajuudesta. Olen aina ennen ollut sitä mieltä, että yhteishuoltajuus on lapsille paras mahdollinen vaihtoehto, mutta nykyään haluan itselleni yksinhuoltajuuden ja Matille “vain” tapaamisoikeuden.
» Lue koko artikkeli

elokuu -89

Kylläpäs on ollu täyttä tuskaa lasten kanssa. Ne on ihan hermoraunioina tuon Suomen reissun jälkeen. Kun tultiin kotiin, pyysivät että lähdettäisiin jonnekkin piiloon , ettei isä löydä. Minä yritin selittää, ettei tässä nyt enää koskaan tartte pakosalle pinkoa, kun meillä on asumusero ja se tarkottaa sitä, ettei Matti enää tänne saa tulla ilman lupaa. Selitykset ei kuitenkaan auttanu ja niin mun piti soittaa taloyhtiöön ja pyytää niitä sekä vaihtamaan meille lukon että asentamaan ovisilmän, varmuusketjun ja ylimääräisen poliisilukon. Joka ilta ennen nukkumaanmenoaan lapset tarkistaa, että kaikki lukot ovat käytössä.
» Lue koko artikkeli

elokuu -89, kotona taas

No nyt lapset ovat taas kotona. Hakumatka oli kaikinpuolin jännittävä ja surullinen, lento tosin meni kolmessa vartissa mutta maksoi tuhottoman paljon, kun piti ottaa SASsin ensimmäisen luokan lippu. No, olenpahan saanut kokea hiukan lyxiäkin tässä kaiken keskellä.

Sisko miehineen haki minut Vantaan lentokentältä ja syötyämme lähdimme heti ajamaan kohti Mikkeliä. Päivä oli hiostava, matka pitkä, emmekä tienneet sen tuloksista menomatkalla mitään. Mikkeliin saavuimme iltapäivällä. Matin lapsuuskoti on rakennettu ihan maantienvarteen, taitaa olla tieltä vain parikymmentä metriä etuovelle. Koska tie silllä kohtaa on suoraa, emme päässeet autoinemme piiloutumaan minnekkään, vaan olimme siinä Matin porukan katseltavana kuin tarjottimella. Hyvä olikin niin. Olimme kai istuskelleet noin vartin verran, kun näin poikien juoksevan täyttä vauhtia kohti meitä auton ulkopuolella seisovia ihmisiä. Portti oli lukittuna ja liian korkea lasten ylitettäväksi, mutta siskon mies sai nostettua lapset portin yli maantielle.
» Lue koko artikkeli