En oo pitkään aikaan jaksanu kirjottaa mitään, en yhtä ainutta kirjettäkään, kun on ollu niin paljon tapahtumia että niitten sulattaminen on vieny voimat.

Kun äiti vielä oli täällä, mä sairastuin aika pahasti. Mulla oli jatkuvasti korkea kuume, päänsärky ja valtava väsymys. Kävin lääkärillläkin mutta koska mitään bakteeria ei kokeissa löytynyt, neuvottiin vain lepäämään ja odottamaan että aika parantaa. Olo huononi koko ajan ja mun painokin putos monta kiloo. Kaikki vaatteet näytti lainatuilta ja olo oli ihan vapiseva. Töihin mä en pystyny lähtee moneen viikkoon ja työnantaja kävi kotona tarkistamassa tilanteen moneen otteeseen. Ei tainnu ensin uskoo, että mä olen tosissaan huonossa kunnossa mutta lopuksi kehotti lepäämään ja tulemaan takas vasta kun vointi antaa periksi.

No, äidin oli pakko lähtee takasin omiin ympyröihinsä ja palata töihin, joten ainoaksi vaihtoehdoksi lasten hoitoon jäi Matti. Se tuli tänne ensin viikoksi, sitten toiseksi ja muutti sitten kokonaan kimsuineen ja kampsuineen “rakkaan perheensä luo”. On meillä nyt ainakin huonekalut, astiat ja vaatteet, mutta perherauha on tipotiessään. Mä en osaa olla jännitttämättä Matin seurassa. Koko ajan mä pelkään, että se raivostuu jostain mulle tai muksuille. Töihin mun on mentävä ilman meikkiä ja tosi mitäänsanomattoman näkösissä vaatteissa, ettei Matti saisi mustasukkaisuskohtauksia. Kotona mun on palveltava sitä kuin kuningasta että se pysys tyytyväisenä. Jos se haluaa jotain yöllä tai päivällä, on oltava valmiina ettei tulis moitteita. Lapsetkin voi taas huonommin kuin silloin kun oltiin erillään, sillä ne tajuaa kyllä mun jännittyneisyyden. Tulenkohan mä aina elämään tässä samassa helvetissä?

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Taas on yksi joulu ja uusivuosi laitettu menneiden joukkoon. Joulu meni aika mukavasti. Meillä oli oikein rauhallinen perhejuhla aattona ja joulupäivänä mun sisko tuli miehensä kanssa meille muutamaksi päiväksi. Matii oli oma itsensä ja teki kaikkensa ettei ne viihtyis, mutta ei tällä kertaa onnistunu. Sisko ja sen mies sano suoraan, että ne on huomannu kuinka Matti yrittää pitää minut ja lapset erillään mun suvusta. Ne on kuitenki päättäny että niitä ei tällaisissa asioissa määräillä ja ne antaa Matin puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Juteltiin paljon kaikenlaista ja kampaaja-sisko leikkasi kaikkien meidän hiukset.

Lapset olivat aivan innoissaan, kun meillä oli niin mukavia aikuisia. Sisko ja sen mies on leikkisiä, iloisia ja rauhallisia ihmisiä ja niillä on aikaa ja malttia touhuta tenavien kanssa. Petteri pukeutui ja peseytyi aina aamuisin ripeästi, että ehtisi ensimmäisenä siskon ja sen miehen kaveriksi. Yhtenä aaamuna poika vetäisi vahingossa paitansa housujen sijasta jalkoihin. Poolokaulus roikkui jalkovälistä viistäen melkein lattiaa ja kun varovaisesti huomautin siitä, poika tuumas että mulle tais tulla sun siskon housut jalkaan.

Uudenvuoden aattona meillä oli yks Matin tuttavaperhe heittämässä vanhalle vuodellle hyvästiä. Kuten aina kun meillä on miesvieraita, vetäytyi Matti olohuoneeseen ystävänsä kanssa ja me naiset saimme lasten kanssa touhuta keittiössä. Käväisin välillä miesten puolella viemässä pikkupurtavaa ja juotavaa. Joku sanakin siinä vaihdettiin ja sitten vetäydyin taas toiselle puolelle. Kun vieraat hieman ennen puolta yötä lähtivät kotiinpäin, sai Matti raivarin. Se haukku mua huonoksi naiseksi ja huoraksi, koska olin katsonut sen kaveria silmiin puhuessani sille. Matin mielestä olin suorastaan tarjonnut itseäni ja siitä rangaistukseksi Matti löi mua täydellä olutpullolla päähän. Isku taisi olla aika mojova, sillä menetin hetkeksi tajuntani. Lapsilla oli hätä, kun makasin keittiön lattialla pää verta valuen, mutta itse olin niin äimänä siitä heräiltyäni, että pääni putsattuani lähdin vain lasten kanssa ulos raketteja ampumaan. Kun seuraavana aamuna siivoilin keittiötä armottomassa päänsäryssä, huomasin aseena käytetyn kaljapullon menneen säröille etiketin alta, mutta sisällöstä ei ollut valunut yhtään ulos. Päähän jäi kaksi isoa kuhmua, saa nähdä koska ne laskee pois.

Petterillä oli neuvola heti tammikuun alkupäivinä. Koska olimme olleet sosiaalin kanssa niin pitkään tekemisissä perhevaikeuksien kanssa, pyysin ettei Petteri vain sanoisi neuvolassa vuositarkastuksen yhteydessä mitään uudenvuodenyön tappelusta. Pelkäsin, että sosiaali sen tietoon saatuaan veisi lapset ja sitä en olisi kestänyt, sillä oli vielä liian tuoreessa muistissa ne muksujen lastenkodissa viettämät kaksi helvetillisen pitkää viikkoa. No, kun neuvolantäti kyseli kuulumisia, sanoi Petteri ihan pokkana: “Ihan hyvää kuuluu, isä löi äitiä pullolla päähän!” Minä siihen sitten selittämään, että se oli muovipullo ja että leikilläänhän se Matti vain.
Herranjestats, kun loppus joskus tää valhetelu ja asioiden peittely ja vois vaan elää tavallista rauhallista elämää ilman ainaista pelkoa selkäsaunasta tai lasten pois joutumisesta tai oman hengen menosta tai…