Heinäkuu -91

Nyt kaikki lapset ovat taas kotona ja tuntuu siltä kuin elämäni ensimmäinen lapsivapaa kesäloma kuuluisi jonnekkin hamaan menneisyteen. Eihän siitä ole kulunut kuin eilut pari viikkoa, mutta viime päivät ovat taas olleet niin täynnä tapahtumia, että ajantaju on jotenkin hämärtynyt.

Pari iltaa sitten pojat olivat käymässä isänsä luona tarkoituksenaan hakea kotiin muutama videonauha. Silloin kun me erottiin, Matti vei kaikki videot mukanaan ja niissä oli paljon lasten omia filmejä. Osa oli synntäri- ja joululahjoina saatuja ja jotkut oli hankittu poikien säästörahoilla, joten omiansa he lähtivät “lainaamaan”. Tuskin kaverukset olivat olleet poissa puolta tuntia, kun he juoksivat itku silmissä ja paljain jaloin kotiin. Molemmat nyyhkyttivät säikähtyneen näköisinä ja kun olin saanut heidät rauhoittumaan, alkoivat he kertoa:

- Isä suuttu meille.

- Ja tukisti ja huusi.

- Ja me lähdettiin karkuun. Ei edes kenkiä keritty jalkaan laittaa.

- No, mistä nyt niin kova riita tuli? Ettehän te kerinneet kuin kääntyä siellä…

- No kun Petteri laitto videoihin meidän käärmefilmin ja sen päälle oli äänitetty pornoa ja me suututtiin ja yritettiin toista filmiä ja kolmatta ja kaikissa oli vaan pornoa. Ja isä oli ihan päissään ja siellä oli joku nainenkin kännissä ja ne huus meille!

- Ihan varmasti huus! Ja kun mä sanoin etten tykkää yhtään kun ne juo niin isä otti kumpaakin tukasta kiinni ja huus että menkää sinne äitinne luo jos se lunttu nyt on kotona. Ja sitten me vaan Markuksen kanssa juostiin lujaa pois sieltä.

- No voi sentään. Täytyy ostaa uusia nauhoja ja kun seuraavan kerran menette isänne luo, on parasta että ensin soitatte ja kysytte, voiko sinne mennä.

- Minä en mene sinne enää koskaan! Eikä mene Markuskaan, me sovittiin jo se.

- En mene. Ja se on varma.

Pojat rauhoittuivat pikkuhiljaa ja saimme sovittua soitoista ja muista käynteihin liittyvistä jutuista, mutta Niina oli häipynyt sanaa sanomatta jonnekkin. Luulin että tyttö oli lähtenyt kavereidensa luona piipahtamaan ja lähdin poikien kanssa ensin käyttämään koiran pissillä ja sitten oli tarkoituksenamme alkaa lätynpaistoon.

Eihän siitä mitään lättytalkoita tullut, kun kotona oli odottamassa tyttö, joka nyyhkyttäen kertoi:

- Minä lähdin Matin luokse hakemaan poikien kenkiä, ettei sun taas tarttisi ostaa uusia, mutta Matti…

- Mitä! Mitä Matti…

- Matti alko huutamaaan mulle ja mä huusin takasin ja se kävi kiinni minuun. Kato kättä minkänäkönen se on!

- Mitä helvettiä! Mitä sinä sinne lähit, kun näit missä kunnossa pojat tuli takasin?

Kun Katsoin Niinan kättä, näin ettei kyse ollut ollut mistään pikkukähinästä, vaan tämä vaatisi sairaalareissua ja poliisille pitäisi soittaa heti. Eihän tästä tule mitään, kun ei vieläkään saa olla rauhassa ja se purkaa lapsiin vihaansa tuolla lailla. Voi että kun tulis se päivä, ettei enää tarttis olla missään tekemisissä sen hullun kanssa.

Pojat passitettiin Annelin luo ja me lähdimme tytön kanssa Tukholman Karoliiniseen sairaalaan. Niina itki kivusta ja minä voimattomuuden tunteesta. Perillä Niinan koko kroppa tutkittiin ja kuvattiin eikä onneksi ollut kuitenkaan mitään luunmurtumia, mutta kipu oli kova ja mieli paha. Lääkäri lupasi kirjoittaa pahoinpitelystä todistuksen ja kehotti meitä ehdottomasti viemään asian oikeuteen. sen yön Matti vietti pidätyssellissä.