16.3.

Mun kaverit on alkanu soittelemaan ja käymään meillä aika usein. Tuntuu ihan siltä, että niillä on joku yhteinen sopimus, jonka mukaan Matin käytöksen ei anneta vaikuttaa meidän väleihin. Sen Open käynnin jälkeen aina joku ottaa yhtetyttä vähintään joka toinen päivä.

Yks mun parhaimmista ystävistä jäi juuri leskeksi. Sen mies kuoli yllättäen aivoverenvuotoon. Kohtaus oli tullu parkkipaikalla ja sairaalassa mies oli menettäny henkensä. Anita väittää, että se tunsi sairaalassa, kuinka sen miehen sielu kuolinhetkellä irtosi ruumiista ja lähti matkalle Anitan kropan kautta. Niiden teini-ikäinen tyttö taas on varma, että hän näki nalllensa silmissä kyyneleitä. Elämä on epäoikeudenmukaista. Toiset ei saa olla yhessä vaikka haluaakin ja toiset taas ei pääse millään eroon. Anitalle jäi kolmen lapsen lisäksi talo-, vene-, ja autovelat. Millähän se reppana selviää?

Niina on rakastunu. Sillä on luokassaan joku poika, jolta se saa koko ajan kirjeitä ja jos erehdyn kyselemään asiasta jotain, tyttö menee ihan punaiseksi ja suuttuu mulle. Kyllä se kuitenkin kavereidensa kanssa täällä kotona hokee, miten ihana se-ja-se on. Mun nuoruudessani sanottiin jätkiä makeiksi tyypeiksi, mitähän sanaa nykynuoret käyttää? Mun parfyymit on ruvennu kummasti häviämään ja huomasin just, että Niina on leikannu yhdestä mun silkkipuserosta hihat ja käyttäny sitä liivinä. Markuskin on saanut kavereita, ja pari heistä käy meillä aika usein. Oli siinäkin pieni väli, kun Matti kysyi yhdeltä niistä, miksi sen isä oli maannu bussipysäkillä päissään. Mitä pirua semmosia kyselee. Sanomattakin on selvä, että siksi kun oli tullut otettua hiukan liikaa. Petteri haluaisi olla Markuksen kavereiden kanssa omiensa lisäksi, mutta ei se aina käy, kun niillä on niin huima (2 v) ikäero. Matti on sitten pirullinen. Se yrittää rikkoa lasten ja heidän kavereidensakin suhteita. Sille ei riitä, että pottuilis vaan mulle.

Matti on ruvennut tekemään valuuttakauppoja. Se laittoi korvaussummansa Suomeen kelluvalle valuuttatilille ja alkoi sitten seuraamaan maailmanmarkkinoita. Jo aamusta se soittelee ja vaihtaa rahansa milloin Japanin jeniin, milloin taas johonkin muuhun ja on onnistunut hävittämään pääomastaan jo viidesosan. Ei pitäisi lähteä merta edemmäs kalaan. Kun se hoitelee bisnestään olohuoneen puolella, mun on pidettävä muksut sieltä pois ja hiljaisina. Menihän tuo isästä eristys niin kauan, kun oli kyse vain uutisista, mutta nyt pitäisi olla talo hiljaisena ympäri vuorokauden.

On jo kuukausi aikaa siitä, kun laitoin avioeromme vireille. Matilla ei ole aavistustakaan, että olen eroaikeissa ja minä pelkään joka päivä, että juuri tänään Matille tulee asianajajani kirjoittama kirje. Olen soitellut tuomari-Patelle muutaman kerran ja joka kerta hän muistaa kysyä, aionko viedä tällä kertaa erojutun loppuun eli oikeuteen saakka. Patekin on soittanut mulle kotiin ja jutellut vain, jos Matti ei ole kuuloetäisyyden päässä. Täällä kyllä revitään takapuoli, kun kirje saapuu. Täytyy olla ihan puhelimen lähellä, että ehtii jostain soittamaan apua, jos tilanne kovin kriittiseksi menee.

Heinäkuu 12th, 2008 at 09:27

2 vastausta artikkeliin “Puhelinsoittoja”
  1. 1
    hannele sanoo:

    Tämähän menee jännittäväksi…

  2. 2
    ritu sanoo:

    Se oli jännittävää just sillonkin. :)