28.2.1989

Me käytiin Suomessa Matin vanhempien luona hiihtolomareissulla ja avattiin samalla se valuuttatili. Nyt sinne on Australiasta tulleet kaikki dollarit, ja Matti on miljonääriä. Poliittisesti se on ennen ollut sosiaalidemokraatin tapanen, mutta väri muuttu täysin kun rahat tuli. Papereiden mukaan siitä summasta kuulus puolet mulle ja lapsille, mutta sellasesta ei edes uskalla puhua. Matti on tullu entistä pihimmäksi rahojen kanssa ja vaatii joka ajoreissulta multa bensarahat tai maksun luonnossa. Suomenreissun se kuitenki tarjos meille ja osti mulle alennusmyynnistä nahkatakin kiitokseksi siitä, kun on kaikki nää vuodet hoitanu asioinnit Australian tuomarin kanssa. Eipä Matti sitä ite ois pärjännykkää, kun sen englannin puhuminen ja lukeminen on vähän sitä sun tätä ja kirjottamaan se pystyy vaan suomea.

Kun me ajeltiin Turussa kohti satamaa, nähtiin kuinka laiva lähti ihan nokan edestä. Luulin että nyt seuraisi hirveä riita, mutta Matti olikin hyvällä päällä koko päivän. Illalla saavuimme satamaan jo hyvissä ajoin odottamaan toista laivaa. Niina ja pojat istuivat autossa takapenkillä ja leikkivät Fantapullolla, joka ravistelun jälkeen tyhjäsi sisältönsä Matin niskaan. Sekin asia Mattia vaan nauratti. Seuraavaksi Niina hetken etupenkillä istuessaan onnistui potkaisemaan jalallaan tuulilasinpesunesteen Matin karvahatun päälle. Autossa haisi kuin ryyppykämpässä, mutta sekään ei miestä heilauttanut tolaltaan. Rahalla on maaginnen vaikutus. Mikko Alatalohan sen paljoudesta lauloi otsikoinnin sanoin.

Mä sain viimesessä kurituksessa jonkun vian selkään. Pari ensimmäistä päivää vain aristi, mutta sitten jouduin pysymään sängyssä viikon verran, kun ei kertakaikkiaan päässyt liikkeeelle. Olis vissiin otettava yhteyttä johonkin lääkäriin ja tutkitettava, tuliko siihen jotain pysyvämpää vaivaa, vai onko tää ohimenevää. Luulin, että Matti auttas ees vähän kotihommissa, kun en pystyny liikkumaan, mutta vielä mitä! Lapset yritti pitää huushollia kunnossa ja ne söi mitä kaapissa sattu olemaan, mutta hengissä säilyivät ja sehän tärkeintä olikin.

Minä oon tässä miettiny, että mihin voi kahen ihmisen välinen rakkaus kadota ja kuinka tunteet ensin ihan niinku puutuu ja sitten puuttuu kokonaan. Missä vaiheessa semmonen alkaa? Käykö kaikille niin? Onkohan niitäkin ihmisiä, joilla rakkaus kumppaniinsa säilyy ja vahvistuu? Mistähän sellaisen löytäisi sitten kun on vapaa?