Syyskuu -91

Onhan ollut kesä. Sen alussa haaveilin parin viikon lapsivapaasta ja mahdollisuudesta kerrankin saada ladata patterit ihan rauhassa, mutta kyllä virtaa on kulunut enemmän kuin sitä on tullut. Pää on ihan sekaisin kaikista tapahtumista, mutta lapset onneksi pitävät huolen siitä, että arkirutiini säilyy ja tulee tehtyä kaikki pakolliset kuviot.

Olen selaillut tätä päiväkirjaa taakse päin ja huomasin, että kirjoitan paljon enemmän esikoisesta ja kuopuksesta, kuin keskimmäisestä. Kyllä minä kaikista tykkäänn yhtä paljon, mutta keskimmäinen on aina ollut jotenkin niin erilainen kuin nuo kaksi muuta eikä ole aiheuttanut pahemmin päänvaivaa. Vanhin ja nuorin ovat tosi villejä ja saavat itsensä tämän tästä erilaisiin vaikeuksiin, mutta keskimmäinen puurtaa rauhallisena ja keskittyneenä eteenpäin. Markus on paljon hiljaisempikin kuin sisaruksensa. Siinä missä Niina vetää diskoa ja ratsastaa tai Petteri leikkii jotain hurjaa taisteluleikkiä, Markus touhuaa tekniikan kanssa ja on jo erittäin hyvä ilmakivääriammunnassakin. Lukihäiriötkin on ohitettu pojan omalla määrätietoisuudella ja päättäväisyydellä. Raha-asiossakin lapset ovat aivan erilaisia. Niina Ja Petteri tuhlaavat viikkorahansa varttitunnissa, mutta Markus jopa säästää omistaan koko ajan pientä pääomaa.

Niin, minulla on tosi kurja olo kesän jäljiltä. Laurin kuoleman alan hyväksymään, koska siihen tapahtumaan en voinut mitenkään vaikuttaa, mutta suru on tietenkin vielä aika pinnalla. Mietityttää myös äidin vointi. Eniten minua kuitenkin vaivaa omat sekoilut. Käyttäydin kuin joku varhaisteini koko hemmmetin kesän ja flirttailin ja pidin kolmea poikakaveria yhtä aikaa. Loppuhan sille tuli ja minkälainen! Juuso oli täällä viikon verran jossain vaiheessa ja kevensin isoveljelle sydäntäni kertoen mieshuolistani. Juuso rauhoitteli sanoen, että kyllä kaikki ratkeaa ihan itsestään, odota vaan. Yhtenä iltana sitten Lasse tuli käymään ja jätin miehet keskenään juttelemaan kun lähdin koiran kanssa iltalenkille. Lenkillä tapasin tietenkin Affen ja me muhinoitiinkin siinä vähän. Kun tulin kotiin, soi puhelin ja Juuso vastasi. Ahmed siellä soitteli ja kysyi, mitä mulle kuuluu ja ehtisinkö vaihtamaan muutaman sanan hänen kanssaan. Juuso vastasi, ettei se oikein käy, kun täällä on toinen sulho just kahvilla ja kolmas näkyi saattelevan minut kotiin. Ahmed ei sen jälkeen ole soitellut pulujuttuja ja Lassekin häipyi. Veli mietti, ettei kahta ilman kolmatta ja kertoi Affelle, miten suosittu olen. Affekin katosi elämästäni ja minä jain yksin kuin piru Kalajoen markkinolle. Nyt kyllä pidän näppini irti miehistä ja elän sinkkuna loppuelämäni.