- Äiti, mäkin haluan isona huoran ittelleni.

- Mitä sä poika puhut?

- Haluan isona huoran ittelleni niin ja lesbon.

- Voi hyvä lapsi sun kanssas, mistä sä tollasia?

- No ku isälläki on.

- Mikä isällä on?

- No huora. Ja lesbo. Sinä.

- Mistä sä tollasia oot päähäs saanu?

- Oon mä kuullu kun isä aina sanoo noin. Ja huutaa että anna, anna, anna jo. Mitä se aina pyytää?

- No, ruokaahan se. Ei ihmisistä tuollalailla saa sanoo, ne on rumia haukkumasanoja.

Pojat yllättivät minut silloin tällöin oudoilla keskustelunaiheilla. Lapsethan kuulevat mitä kotona ja muuallakin puhutaan ja matkivat mielellään aikuisia. En ollut oikein tajunnut, kuinka usein Matti noita lempinimiä käytti, ennen kuin Petteri alkoi toistelemaan samoja sanoja yrittäen ottaa niiden sisällöstä selvää. Hirvitti ajatus, että poika kertoisi kavereiden kotonakin että meilläpä onkin äitinä huora ja lesbo. Muitakin lempinimiä minulla on, kuten lunttu, laiska, lehmä jne.

Tuo huorakysely sai alkunsa, kun meille tuli eka kertaa käymään Petterin esikouluopettaja. Olimme tutustuneet hyvin kodin ulkopuolella tavatesamme ja ystävystyneet ja Ope kutsui itse itsensä meille kylään. Yritin estellä, kun tiesin ettei Matti suhtautuisi myötämielellä uusiin eikä vanhoihin ystäviini, mutta epäonnistuin. Istuimme olkkkarin sohvalla vierekkäin ja naureskelimme joillekkin jutuille, kun seuraamme liittyi talon isäntä alkaen keskustelun:

- Niin sinäkö se toisten lapsia hoitelet? Eikö omissa oo tekemistä?

- Onhan niissä, mutta ovat jo niin isoja, ettei minun tarvitse olla päivisin kotona. Ja kun on tämä koulutuskin.

- Koulutus? Kai pennut osaa hoitaa ilman kouluakin, maailman läpihän ne on selvinny.

- Kyllä on hyvä vähän tietää teoriaakin.

- Teoriaa, perkele. Istutte siinä vierekkäin huorat, ku pahimmat lesbot!

Luulin, että ope ei tuon jutun jälkeen minulle enää päivää sanoisi, mutta hänpä huomasi, että Matti haastaa tieten tahtoen riitaa eikä piitannut niistä puheista mitään. Petteri saa esikoulussa aina hyvän kohtelun ja minun ja Open ystävyys kasvoaa ja vahvistuu. Mukavaa, taas uusi kaveri.

Heinäkuu 11th, 2008 at 16:32

2 vastausta artikkeliin “Sivistyssanoja”
  1. 1
    nimetön sanoo:

    kannattaa kuiteski miettii mitä puhuu/opettaa
    lapsille. itselläni ei oo omia lapsia mutta,
    olenhan joskus itsekkin ollut lapsi. jos lapsi
    kysyy jotain asiaa niin mun näkökulma on selittää lapselli sen mielessä olevat kysymykset.

  2. 2
    ritu sanoo:

    Kyllä minä periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta ihan kaikkea ei voi pikkumuksuille selittää.