Heinäkuu -91

Pojat oli Suomessa kaksi viikkoa ja kolme päivää. Takaisin tullessaan heillä ei ollut yhtä ainutta uutta ja hyvää vaatetta joita pakkasin matkaan, vaan joitain vanhoja pieniä viimevuotisia resuja. Kun kyselin Matilta asiaa, hän ei ollut tietääkseenkään mitä oli tapahtunut. Epäili, että vaatteet olivat jääneet mummin pyykkikoriin tai että minä muistan väärin ja löydän kyllä ne kaikki, kunhan viitsin katsoa minne olen ne laittanut. Olisi pitänyt olla viisaampi ja pakata vain laivamatkaa varten jotain parempaa. Nyt on sitten taas edessä vaatteiden suurostokset ja on turha kuvitellakkaan, että isänsä osallistuisi mihinkään kustannuksiin.

Tuntuu hyvältä, kun pojat ovat turvallisesti kotona. Vaatteita saa aina uusia, mutta lapset ovat korvaamattomia. Pojilla on ollut paljon kerrottavaa mummolanreissustaan. Olivat tavanneet Suomen serkkuja ja uineet ja pitäneet hauskaa. Ikävä oli kuulemma ollut vaan aluksi, mutta kun olivat huomanneet, ettei ukkki eikä mummi uhkailleet millään, ei edes lastenkodilla, vaikka äidistä välillä puhuttiinkin, oli ikävä väistynyt. Mattikin oli ollut melkein koko ajan hyvällä päällä. Nyt pojilla on ikävä mummolan saunaa ja saunamakkaraa.

Niina soitti yhtenä päivänä itku kurkussa. Koska siskon perhe nyt asuu väliaikaisesti äidin luona ja Niina hoitelee heidän parivuotiasta poikaansa, joutuu äiti tosi koville. Pienessä asunnossa, jossa äiti on tottunut asustamaan yksin, on nyt kolme aikuista, yksi murrosikäinen ja kaksivuotias. Äiti oli suuttunut jostain Niinalle ja kiukuissaan huutanut tytölle, että olet ihan yhtä hankala kuin äitisi. Niinaa oli alkanut itkettää ja hän juoksi puhelinkopille soittamaan minulle ja pyysi, että saisi tulla heti kotiin, kun mummo on niin inhottava. Kun tyttö kertoi, mitä äiti oli sanonut, minäkin suutuin. Tiedän, että olin tosi hankala murrosikäisenä, mutta tunnen myös Niinan ja olen varma, ettei tyttö ole puoliksikaan niin vaikea kuin itse olin. Jos Niinaa ei tarvittaisi lapsenpiikana, olisin siltä istumalta tilannut lentolipun. Yritin rauhoitella tyttöä ja selittää, että mummo on jo niin vanha, ettei hän jaksa räjähtämättä olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa ympäri vuorokautta. Toivottavasti tyttö jaksaa olla siellä vielä ne vajaat pari viikkoa, joiden jälkeen Siskon perhe pääsee muuttamaan uuteen kotiinsa ja Niinan lapsenvahtiurakka loppuu.

Olin menossa koko ajan, kun lapset olivat poissa. Tanssin jalkani kipeiksi kolmena iltana viikossa ja olen ottanut tänä aikana enemmän paukkuja, kuin viimeisen kymmenen vuoden aikaan yhteensä. Jatkoille olen lähtenyt joka toinen kerta ja aina on ollut hauskaa. Kapakointini ei ole maksanut minulle juuri mitään, sillä Lasse ja Ahmed ovat kilpaa tarjonneet minulle syötävät ja juotavat.

Nyt on aika vaikea tilanne, kun olen jo useamman viikon ajan pitänyt kolmea miestä yhtä aikaa ja siinä sivussa vielä flirttaillut monen muun kanssa. Affesta tykkäisin kovasti, jos hän vain suostuisi edes joskus lähtemään muuallekkin kuin pururadalle tai heille tai meille. Oltiinhan me yhtenä iltana erään järven rannalla. Meillä oli mukana musiikkia ja juotavaa ja siinä illanhämyssä parin oluen jälkeen tanssimme bussipysäkillä mankasta kuuluvan musiikin tahtiin, mutta ei se vetänyt vertoja oikealle tanssipaikalle. Lassesta tykkäisin ihan mielettömästi, jos häntä kiinnostaisi edes hiukan luonto ja pururata. Ravintolakäynnit ja jatkot ovat kyllä ihan hauskoja juttuja, mutta siihen väliin tarvitsis hieman tavallisen arjenkin rutiineja. Olisi hauskaa viettää aikaa yhdessä myöskin sellaisissa harrastuksissa, joissa ollaan raittiina. Ja Ahmed sitten! Siinä on erittäin komea ja huomaavainen herrasmies, mutta kun hän on näitä ulkomaalaisia, niin pelottaakin ajatus jostain enemmästä kuin kesäseikkailusta.Hänen kanssaan kävimme kävelyllä Tukholman vanhassa kaupungissa ja olo oli oikein mukava, kunnes hän alkoi stressaamaan töihin lähtöä ja kyselemään, olenko hänelle uskollinen. Minä valehtelin, että olen tietysti ja lisäsin niin hiljaa, että hän ei kuullut. “Ainakin just nyt…” Jos nämä kolme miestä saisi jollain tavalla yhdeksi jolla olisi kaikki toistensa ominaisuudet, ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään kenen kanssa alkaisi viettää aikaa ihan tositarkoituksella, mutta kun asiat ei ole niin, on jonkinlainen päätös kohta tehtävä. Nyt koiran kanssa lenkille, että saa ajatuksensa jonnekkin muualle.