Toukokuu -88

Toukokuussa muutimme Ruotsiin. Molemmat autot oli pakattu täpötäyteen tavaroita, jotka tuntuivat tarpeellisimmilta ja loput oli joko myyty tai lahjoitettu pois. Matti ajoi pakettiautolla edellä ja minä pikku Fiiun-rämällä perässä. En ollut koskaan ajanut yhteen menoon pitkiä taipaleita, mutta ihmeen sujuvasti kaikki meni lukuunottamatta Tukholman läpi ajoa. Siellä tuntui olevan auto autossa kiinni, eikä minun passannut päästää meidän autojemme väliin muita, etten eksyisi. Pelko ja jännityshän olivat elämässäni jokapaiväisiä asioita, mutta jotenkin tämä Tukholman tuottama tunne oli vielä lisäksi avutonta. No, ilman kolareita siitä selvittiin ja vielä sadan kilometrin ajomatkan jälkeen saavuimme Matin siskon perheen luo, jossa meidän oli tarkoitus majailla, kunnes saisimme oman asunnon.

Matin siskolla on aika hauska tarina takana. Se oli menny naimisiin nuorena ja saanu neljä lasta parin vuoden välein. Sen paras ystävä ja työtoveri oli myös avioitunut ja saanut yhtä monta lasta samaan aikaan. Molempien avioliitto alkoi rakoilla ja erohan siinä tuli. Erovaiheessa selvisi, että kummankin liiton kaikki osapuolet olivat käyneet keskenään vieraissa. Vuoden kuluttua oli muodostunut suurperhe, jossa äidit pysyivät biologisten lastensa luona, mutta isit vaihtoivat perhettä. Ongelmiahan siitä tuli, sillä lasten oli vaikea sopeutua uuteen tilanteeseen ja monen hyvän yrityksen jälkeeen nämäkin liitot purkautuivat. Sisko oli sitten muutaman vuoden yksinhuoltajana, kunnes tapasi nykyisen ruotsalaisen aviomiehensä, jonka kanssa hänellä on parivuotias nätti ja mukava pojannasseli. Kaikki Siskon lapset asuivat vielä kotona, joten meitä oli siellä aikamoinen lauma.

Sanonta oma koti kullan kallis pitää kyllä paikkansa. Koska olimme tulleet valtaamaan puolet Siskon perheen asunnosta, alkoivat kaikki aikuiset käymään kuumana. Aina kun tilanne kärjistyi, huomasin, kuinka Sisko ja Matti valittelivat särkyä ja ottivat särkylääkkeitä. Hetken kuluttua he olivat tosi hyvällä juttutuulella ja naureskelivat äskeisille rähinänpoikasille. Kysyin Siskolta, mikä häntä vaivaa, kun hän on lääkityksellä ja sain vastauksesksi että kova selkäsärky. Samantien Sisko kertoi toimittaneensa Matille jo pitemmän aikaa vahvoja särkylääkkeitä sillä niitä kuulemma täältä saisi vaikka kuinka paljon. Siinä sitä taas oltiin. Matti oli käynyt kovan tasitelun päästäkseen eroon onnettomuuden jälkeisestä lääkityksestä ja oli kovaa vauhtia menosssa takaisin samaan pillerihelvettiin.

Tapahtui sielllä muutakin kummallista. Eräänä iltana, kun lapset jo olivat nukkumassa ja me aikuiset vietimme aikaa olohuoneessa, poistui Sisko seurastamme makuuhuoneeseen, jonne olkkarista johti ovi. Hetken kuluttua hän palasi seuraamme päällään ainoastaan korsetti, joka paljastii rinnat ja häpykarvoituksen. Tullessaan Sisko otti muutaman tanssiaskeleen ja kysyi Matilta mitä hän pitää näkemästään ja jatkoi samaan hengenvetoon olevansa kovin onneton, kun hänen miehnsä ei kykenen lainkaan sänkyhommiin. Tilanne oli erittäin kiusallinen mutta onneksi pian tapahtuman jälkeen pääsimme muuttamaan omaan asuntoon.

Matti oli aika kireällä, kun lähdimme allekirjoittamaan vuokrasopimusta ja hakemaan asuntomme avaimia. Teimme matkaa minun autollani, koska Matin auto oli täynnä muuttotavaraa. Tie oli halkaistu kallioiseen maastoon ja paikoitellen kalliot tai vuoret kohosivat monen kymmenen metrin korkeuteen molemmin puolin tietä. Kesken matkan Matin pinna sitten katkesi ja hän alkoi lätkimään minua poskillle. Pyysin miestä hillitsemään itsensä ja sanoin että voin vaikka vahingossa ajaa kallioon jos en saa ajorauhaa. En tiedä mikä Matin vintissä meni sekaisin, mutta hän yritti kääntää ohajuspyörää kohti kallioita ja huusi ja huusi. Jälkikäteen hän kertoi sisarelleen, että tuo muija on ihan hullu, se meinas tappaa meidät ajomatkalla.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Tulit minua vastaan
kainalosauvoinesi
ja sanoit
hyvähän sinun on

etkä nähnyt
nyrjähtänyttä sieluani
joka haavojaan nuoleskellen
nilkutti eteenpäin
rinnallasi

Tulet minua vastaan
vammasi jo parantuneena
ja sanot
hyvähän meidän oli

etkä näe
kuinka sieluparkani
vieläkin kavahtaa sinua
vaikka kuulut menneisyyteen
riivaajani

Odotan sitä päivää
kun et enää
pieninä annoksinakaan
kuulu elämääni.

Odotan sitä päivää.