Toukokuu 1991

Niinan sydän on murtunut. Sillä oli suuri rakkaustarina yhden Micken kanssa ja nyt on välit poikki. Tyttö tuijottelee tyhjyyteeen, silmät on itkusta punaiset ja kynä juoksee paperilla niin että savu vain nousee. Sillä on ihan sama tapa kun mullakin tään kirjottelun suhteen. Jo ihan pienenä se lähetteli mulle kirjelappusia ja nyt isompana purkautuu asiat runomuodossa. Nyt meillä on ollut herkempi ja läheisempi kausi ja minä olen saanut silloin tällöin kurkistaa runojen kautta tytön sieluun sisälle, mutta tuota tuskaansa se ei halua minun kanssani jakaa. Muistan kyllä miten katkeraa oli, kun omat välit meni ensimmäisen poikaystävän kanssa poikki ja muistan senkin että rakastuin jo parin viikon kuluttua erääseen toiseen, mutta ei sellaiset puheet taitaisi Niinaa nyt lohdutta. Niina elää niin täysillä tätä päivää ja tätä menetystä, että se ei omassa mielessään edes näe tulevaisuutta saatikka sitten uutta rakkautta.

Markus ja Petteri olivat isänsä luona viikonlopun. Matilla oli ollut siellä uusi morsian ja pojat olivat ensimmäistä kertaa viihtyneet isällään niin hyvin, että olivat poissa koko viikonlopun. Poissa ja poissa, eihän meidän välimatka ole kuin parisataa metriä, mutta tällä kertaa pojat eivät juossseet päivän mittaan tunnin välein täällä syömässä, vaan nauttivat Morsiamen tekemistä lätyistä ja lihapullista ja hyviksi kehuivat. On se hyvä, että olen osannut pitää suuni kiinni Mattia koskevista mietteistä, sillä pojat eivät vamasti viitsisi kertoa minulle siellä olostaan, jos jutun päätteeksi haukkuisin isän. Mattikaan ei tällä kertaa ollut kertonut minun huorailuistani, juomisistani, huonosta äitiydestäni tai miestennielemisistäni yhtään mitään. Toki siellä nytkin sattui yksi epämiellyttävä juttu, josta on poikien kanssa juteltava. Petteri oli isänsä kanssa tässä keskustan kaupassa ruokaostoksilla. Sekä isällä että pojalla oli oma ostoskärrynsä ja kun he saapuivat kohti kassoja, kehotti Matti Petteriä viemäään kärrynsä kassan ohi ja sanoi hoitavansa maksun tullessaan perässä. Sitten mies oli vain jättänyt omat ostoksensa jonkun hyllykön väliin ja ja napannut Markuksen tavaroineen mukaansa parkkipaikalle, jossa ostokset oli lastattu autoon. Minkälaista mallia saa seitsemänvuotias, jos isä opettaa varastamaan? Tuntuu siltä, että Matti koko ajan kaivaa maata mun jalkojen alta, jos ei aina lapiolla niin lusikalla kuitenkin. Kaiken sen minkä minä yritän pojille opettaa, tekee Matti tyhjäksi omalla touhuilullaan.

Minä olin perjantai-iltana tansseissa. Tiesin, etteivät pojat enää tulisi kotiin kello kahdeksan jälkeen ja yhdeksältä suunnistin Marjan ja Annelin kanssa paikalliseen. Tuntui pirulliselta mennä sinnne sisälle, kun Matin asunto on ihan ovea vastapäätä, mutta seurassa se kuitenkin onnistui. Me ei oltu istuttu siellä kauaakaan, kun yksi hyvännäköinen tummahiuksinen ruotsalaismies haki minua tanssimaan. Se kertoi nähneensä minut usein kylällä ja pari kertaa tansseissakin ja esitteli itsensä Lasseksi. Kun olimme pyörähdelleet lattialla muutaman kerran, se tarjosi koko tytöporukalle paukut ja pientä suolapalaa ja siirtyi sitten meidän pöytään istumaan. Tuntui, että kaikilla oli hauskaa ja välillä juttelimme, välillä tanssimme. Kun kello jo kävi kohti aamuyötä ja oli kotiinlähdön aika, tuli jostain salin perältä meidän luokse erittäin humalainen ja vihainen nainen, joka syytti minua hänen poikakaverinsa vikittelystä. En ensin tajunnut mistä oli kyse, mutta kun Lasse alkoi rauhoittelemaan naista ja sanoi, että ei heillä enää ollut mitään mahdollisuuksia olla yhdessä, tajusin että kysessä oli Lassen entinen. Ei sillä naisella olisi ollut mitään syytä minulle huutaa. Lasse oli tullut meidän pöytään, Lasse haki tanssimaan ja Lasse oli vain hyvä yhden illan tuttava, ei muuta. Tämä elämä on jo niin täynnä kaikkia hankaluuksia, etten minä ainakaan toisten ihmisten rakkaussuruja tähän enää tarvitse, riittää kun katselee tyttäreni murtunutta sydäntä.