Olet tullut luokseni jo monen vuoden ajan. Mukanasi tuot aina lämmön, läheisyyden ja rakkauden ja lähtiessäsi jätät kaipuun.

Haluan kuunnella sinua. Äänesi on välillä kuin kesäillan vieno tuulenvire ja välillä taas vahva kuin ukkosmyrsky. En minä aina sanoistasi välitä, äänesi sen läheisyyden tekee. Olen oppinut kuuntelemaan mielialojasi. Tiedän, milloin ääntäsi väritttää suru ja ahdistus, mutta kuulen myös aina kaiken pohjalla olevan rakkauden.

Sanoit kerran minulle, että sanoilla voi valehdella, mutta sormenpäissä piilee totuus. Olen sitä moneen kertaan miettinyt, viimeksi tänään silitellessäni lapsenlapseni vaaleita kutreja. Oikein tunsin, kuinka sormenpäistäni lähtevä lämpö ja rakkaus siirtyivät tuohon pieneen ihmiseen ja siitä pienokaisesta siirtyi minuun vamasti yhtä paljon hyvänolon tunnetta. Niin käy meidänkin koskettaessamme toisiamme. Aina ei tarvita edes kosketusta, pelkkä katse riittää luomaan jotain maagista, kaunista, sanoin selittämätöntä.

Sinä tulet luokseni vain öisin. Pimeä on sinun aikaasi, päivänvalon saapuessa olet jo kadonnut. Nytkin, kun suunnittelen nukkumaanmenoa, täyttää mieleni onni. Sinä tulet taas. Sinä olet minun oma unimieheni.