Kesäkuun loppupuoli -91

Nyt minä olen saanut elämäni aivan sekaisin. Kun koko muu porukka lähti Suomeen pariksi viikoksi, mulla oli tarkoitus käyttää aika hyvin. Ensitöikseni aioin suursiivota koko huushollin, sitten käydä läpi kaikki vaatteet ja järjestää vaatekomerot ja sitten kun kaikki olisi siistiä, oli tarkoitus syventyä matikkaan. Eihän noista hommista ole tullut mitään, kun olen koko ajan ollut liesussa.

Heti ensimmäisenä vapaailtana lähdin koiran kanssa pururadalle ja aivan varmasti ajatelin vain tehdä kunnon lenkin ja heti kotiin tultuani mennä ajoissa nukkumaan, että ehtisin saada hommat hyvälle mallille alkuun. No, Affehan oli tietenkin koiransa Ludden kanssa lenkillä. Koska minulla ei ollut nyt kiire kotiin huoltohommiin, lähdimme kävelemään eräälle kaukaiselle metsäniitylle, jossa koirat saisivat juosta vapaana ja me voisimme istua ja jutella oikein sydämen kyllyydestä. Istuimme vierekkäin kivellä ja ilta oli kaunis ja leppeä. Aurinko paistoi ja perhoset lentelivät sen lämmössä sekä niityllä että vatsassani. Yritin olla niin kuin en olisi mitään outoa tuntenut, mutta kun Affe laittoi käden poskelleni ja hellästi käänsi pääni kohti häntä, lehahdin aivan punaiseksi. Affe aloitti juttelun:

- Kuule, Ritu, mä tykkään susta.

- Niin mäkin susta!

- Siis, mä tarkoitan että enemmän kuin tykkään. Olen ruvennut ajattelemaan sinua jatkuvasti ja sydämen kohdalla tuntuu niin hyvältä, kun oot tässä lähellä.

- Oi, ei mullakaan mikään paha olo ole…

- Kuule, tule meille tänään, kun ei kummallakaan ole lapsia kotona. Istuttas ja otettas vaikka viiniä. Jäät sitten yöksi ja jos et halua jäädä, mä kyllä saattelen sut kotiin.

No niin, siinä sitä oltiin. Tätä minä olin kuukausikaupalla toivonut ja nyt kun se olisi mahdollista, en tiennyt, halusinko sitä enää. Olisihan se mukavaa mennä iltaa istumaan, mutta sillä saattoi olla muitakin taka-ajatuksia, enkä ollut vielä läheskään valmis mihinkään sellaiseen, en edes Affen kanssa. Mutta, toisaalta, jos uskaltaisin, niin Matti olisi silläkin tasolla pyyhkäisty pois mun elämästäni. Ihan tosissaan, olisi mahtavaa, jos en olisikaan enää Matin jäljiltä…

En minä kuitenkaan lähtenyt sillä kertaa sinne, kun halusin edelleenkin laittautua yöunille ihmisten aikaan, mutta ei siitä kuitenkaan mitään tullut. Kotiovella minua oli odottamassa Anneli kassi kädessään ja menohalut mielessään.

Sisälllä se ensin kaivoi pussista pari viinipulloa, joista me aloimme kallistelemaan sisältöä pois. Kun viini oli kihonnut mukavasti päähän, Anneli otti kassistaan esille tosi ihanan asun, johon kuului lyhythihaisen tyköistuvan puseron lisäksi kaunis pitseillä koristeltu kellohelmahame. Kankaassa oli mustalle pojalle valkoisella piirrettyjä pienepieniä ruusuja ja vaikka en koskaan ollut käyttänyt tummia vaatteita, ihastuin siihen heti. Anneli oli ommellut sen hameen minulle! Kun kokeilin sitä päälleni, tunsin heti kerrassa muuttuvani naiseksi, kauniiksi naiseksi…

Kapakkaanlähtöhän siitä tuli. Hyvinpukeutuneena pikkutuiskeessa parhaan ystävättären seurassa ei kerta kaikkkiaan voinut jäädä kotiin, kun molemmat kerrankin olimme lapsivapaalla. Kikattaen ja suuria suunnitellen kävelimme paikalliseen tanssiravintolaan ja päätimme, että tänä iltana rysytään kunnolla. Meitä haettiin koko ilta tanssimaan ja paukauntarjoajia oli vähän joka pöydässä. Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä hurjemmaksi kävi vauhtimme ja loppuillasta istuin Lassen sylissä. Lasse halusi ehdottomasti, että pysyisin siinä, niin muutkin näkisivät, kenen oma olen. Josssain vaiheessa iltaa ehdin myös flirttailla kapakan omistajan kanssa ja lupasin, että hän saa soittaa minulle. Taisi niitä puhelinnumeroita irrota monelle muullekkin, valloittaja kun olin.

Kotiinlähdön aikaan päätimme Annelin kanssa lähteä Lassen luo jatkoille. Siellä oli lisää juotavaa ja hyvää musiikkia ja…ja sieltä mä tulin aamutunneilla kotiin pää vieläkin sekaisin ja kirjotin siitä yöstä näin:

Kesäaamuna kello viisi
vielä hiukan tuiterissa
sinun polkupyöräsi kiisi
ja minä olin lakkarissa.

Kesäiltana kymmenen aikaan
sinut kaljalle houkttelin
ja mikä ihme sen sai aikaan
- panin päälleni leningin.

Kesäyönä kun linnutkin lempi
sun kanssasi rakastelin
ja olit yötäkin lämpöisempi
kun sun silmiäsi katselin.

Vielä syksyllä kävit kerran
ja sitten lähdit luotani
yhä odottelen soittoa herran
mutta pian annan periksi.

Ei, mulla on nyt niin paha morkkis, etten pysty kirjoittamaan enempää. Yritän nukkua vähän aikaa ja jatkan sitten.