Viimeiset kymmenkunta vuotta olen viettänyt todella rauhallista ja “kunnollista” elämää. Tai melkeen viimeiset kymmenen vuotta, sillä pari kuukautta sitten muuttui tahti.
Maaliskuun loppupuolella 80 vee äitini päätti siirtyä ajasta ikuisuuteen ja tämän pikkukämpän kanssani jakanut koiranronttikin passitettiin taivaan porteille, kun siitä tuli niin p*run vihainen toisille nelijalkaisille. Olen viettänyt jo monta kesää Suomessa äitini luona hänen seuranaan ja apunaan äidin korkean iän, sydänvaivojen sekä alkavan Alzheimerin taudin takia. Täällä kotona Tukholman nurkilla taas on päiviäni säädellyt setterini. Joka aamu, iltapäivä ja ilta oli lähdettävä lenkille (20 vuotta yhteenmenoon) ja nyt sekin aika on ollut vapaana. Jos ajattelee, että entisenä yksinhuoltajana (nyt muksut on aikuisia) sekä äidin ja koiran hoivaajana tämä nykyinen minäni sai valtavan määrän vapaa-aikaa, ymmärtää, että se on myös täytettävä jollain (holtittom)uudella.
Päätin etsiä itselleni miehen. En oikein viihdy enää kapakoissa eikä kotoakaan kukaan tule hakemaan, joten päätin kokeilla onneani netin kautta. Laitoin ilmoituksen ilman kuvaa ja kerroin puhuvani ainoastaan jiddishiä sekä olevani kaikinpuolin melko kylmä tyyppi. vastauksia alkoi tulemaan usealla eri kielellä, joista en tietenkään ymmärtänyt hölkäsenpöläystä. Suhteet jäivät muhimaan ensiasteelle eikä sellainen minulle riittänyt.
Seuraavaksi päätin itse olla aktiivinen metsästäjä ja aloin lähettelemään kutsukirjeitä urhoille ympäri maailmaa. Ja taas kävi säkä. Vastauksia, vastauksia…ja sitten puhelinkontakti oikein mukavan tuntuiseen tyyppiin. Juttelimme niitä näitä ja suunnittelimme jopa tapaamista. Jostain syystä oloni alkoi tuntua ahdistavalta enkä enää jatkanut tuttavuutta. Osasyy oli kyllä lentolippujen kalleus unelmieni kohteen luokse, mutta oli siinä jotain muutakin.
No joo, eihän asioita voi puolitiehen jättää. Ystävättäreni on jo kauan houkutellut minua shoppailemaan ja kaljalle eräälle melko huonomaineiselle lähialueelle ja suostuinhan minä loppjen lopuksi. Kauniina kesäpäivänä oli ostosten jälkeen ihan pakko mennä kaljalle ja kun on kaljalla, on ihan pakko tutustua uusiin ihmisiin ja kun niihin alkaa tutustumaan niin sitten onkin lirissä. Osui kohdalle oikein komea ulkomaalainen amigo, joka tiesi, miten naista kehutaan ja lirkutellaan ja sehän oli menoa. Ei kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa. Kun olimme seurustelleet kolme vuorokautta, tuntui jotenkin ahdistavalta. Osasyy oli kyllä se, että tutustumisvaihe vei minut vararikon partaalle, mutta oli siinä muutakin. Vapaus on kallis asia, sillekkin, jolla on viidenkympin villitys ja joka odottaa kuudenkympin jotain.